Kysymys: Kuuluko kotiopetuksen ohjeistaminen Opetushallituksen tehtäviin?
Vastaus: Kysymys on ajankohtainen ja vastaus on kaikkea muuta kuin itsestään selvä. Asia nousi esille Opetushallituksen ja Suomen kotiopettajien viime viikolla käymissä keskusteluissa, kun opetusneuvos Annamari Kajasto vaati, että Suomen kotiopettajien internet sivujen sisältö pitää muuttaa vastaamaan Opetushallituksen kotiopetuksen ohjeistusta. Vaatimus loukkaa perusoikeuksia laajalti, mutta herättää samalla kysymyksen Opetushallituksen tehtävistä.
Perusopetuslaissa kotiopetuksen valvonta on määrätty kuntien tehtäväksi. Tämä jää usein liian vähälle huomiolle, kun kunnanvaltuustot delegoivat tehtävän sivistystoimialalle. Toimivaltuutuksen perusta unohtuu ja yhä edelleen delegoitu päätöksenteko ei täytä demokraattisen päätöksenteon vaatimuksia. Perusopetuslaki ei tue kuntien ohjeistamista Opetushallituksen taholta, eikä sitovia määräyksiä ole annettukaan.
Opetushallituksen yleisenä tehtävänä on toimia asiantuntijavirastona opetus- ja kulttuuriministeriön toimialalla. Kuntien ja valtion suhteet eivät kuulu OKM:n toimialaan, vaan kuuluvat valtioneuvoston antaman asetuksen perusteella (610/2003, 1 §, kohdat 35 ja 36) valtiovarainministeriön toimialaan.
Suomen kotiopettajat on Etelä-Suomen lääninhallituksessa 4.10.2007 järjestetystä keskustelutilaisuudesta "Opetuksen järjestäminen muussa paikassa kuin koulu" lähtien pyrkinyt tuomaan keskusteluun kotiopetuslasten ja perheiden näkökulman. Olemme olleet yhteydessä valtivarainministeriöön tilastointia ja rahoitusta koskevissa asioissa. Kotiopetuksen lainsäädännöllinen perusta jää aivan liian vähäiselle huomiolle hallinnossa, ja tämä on johtanut vinoumiin, jotka eivät edistä kotiopetusperheiden hyvinvointia.
Kysymys: Miksi Sanna Marinin kansanrintamahallitus vainoaa kotiopetusta vaikka 1960- ja 1970-luvun kansanrintama jätti kotiopetuksen rauhaan?
Vastaus: Luultavasti nykyinen hallitus on ideologisempi ja hakee innoitusta suoraan Karl Marxin opeista, joiden mukaan kouluopetuksesta pitää tehdä pakollista. Nykyiseltä hallitukselta puuttuvat myös reaalisosialistiset esikuvat, jotka määräsivät edellisen kansanrintaman toimintaa.
Paavo Kuosmasen johtama Yksityisopiskelijakomitea (KM 1966:B1) jätti mietintönsä valtioneuvostolle 28.tammikuuta 1966. Kuosmasen komitealle ulkomaisiksi esimerkeiksi riittävät Ruotsi, Norja ja Neuvostoliitto. Läntinen Eurooppa tai Pohjois-Amerikka eivä olleet tuohon aikaan viitekehys, johon rinnastuttiin kuten vielä oppivelvollisuuskomitean (KM 1907:12) työskentelyssä. Neuvostoliiton koulujärjestelmää luotaessa on yksityisopiskelu suunniteltu erääksi koulutusmuodoksi, komitea toteaa (s. 20). Neuvostoliitossa oli yli 2,5 miljoonaa yksityisoppilasta, jotka saivat valtion taloudellista tukea monessa muodossa. Ei voida pitää oikeudenmukaisena, että samalla kun valtio ylläpitämällä ja avustamalla kouluja huomattavasti tukee oppikoulun varsinaisten oppilaiden opiskelua, yksityisoppilaat jäävät tästä tuesta osattomiksi, komitea totesi. (s. 24-25)
Kuosmasen komitea otti kantaa vireillä olevaan koulujärjestelmän muutokseen. Se katsoi, että yhtenäiskoulujärjestelmään siirtyminen ei poista peruskoulutasoisen opiskelun tarvetta varsinaisen koulun ulkopuolella. Komitea epäili mahdollisuutta sisällyttää lukion käynti yleiseen oppivelvollisuuteen. Tämä ei näytä nykyiselle kansanrintamahallituksellekaan olevan mahdollista vaan se on luonut käsittämättömän oppivelvollisuuskoulutuksen (OKM032:00/2019), joka työntää osan kansaa perusopetuksen ulkopuolelle.
Yksityisopiskelijakomitea painotti, että mahdollinen koulujen sosialisointi voidaan helposti toteuttaa myös iltaoppikoulujen ja oppikoulun iltalinjojen kohdalla. Sosialisointi ei saa heikentää näiden koulujen asemaa (s. 66). Nykyisen hallituksen sietää oppia ja hyödyntää edellisen kansanrintaman realismia. Puutteistaan huolimatta, elämä kuitenkin jatkui Neuvostoliitossakin (Ks. esim. Makarenko, Anton; Neuvostoliittolaisen koulukasvatuksen ongelmia. Moskova 1975. Makarenko katsoo, että kasvatustyön päämuotona voi olla perheen muodostama kollektiivi, s. 21).
Yksityiskoulujen sosialisointi ei ollut ainut ongelmallisuus, kun maassamme omaksuttiin neuvostoliittolainen koulujärjestelmä. Neuvostoliiton järjestelmää seurasivat myös lukuisat ihmisoikeusloukkaukset. Neuvostoliittolainen koulujärjestelmä ei noudata YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen periaatteita ja on Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen (ibidem).
Kysymys: Mikä erottaa etäkotiopetuksen ja hallitusmuodon 82 §:n 2 momentissa säädetyn kotiopetukseen toisistaan?
Vastaus: Media on viime päivinä raottanut ovea oppivelvollisuusikäisten lasten koteihin ja näyttänyt kotiopetuksen tahdittamaa arkea perheissä. Näkymät ovat tuttuja niille perheille, joissa kotiopetukseen on päädytty perheen oman valinnan perusteella. Päälisin puolin näyttäisi, että eroja ei ole. Useissa kommenteissa mainitaan kuitenkin tehtävien ja työn paljous ja kontrolli, joka etäyhteyksien kautta on viety koteihin.
Hallitusmuodon säännöksen mukaan kotiopetus ei ole viranomaisten valvonnan alaista. Lainsäätäjä näki viisaasti, että kotiopetuksen toimintatavat tulee jättää rauhaan. Oppimisen menetelmiä ei tule kontrolloida, perheille tulee jättää vapaus löytää parhaimmat yksilöllisesti sopivat menetelmät. Kotiopetus perustuu valinnan vapauteen. Liika kontrollointi on uhka sekä etäkotiopetuksessa, että perinteisessä kotiopetuksessa.
Kysymys: Professori Martin Scheinin on erittäin huolissaan, että Suomen perusoikeusjärjestelmä pettää koronakriisin oloissa. (Perustuslakiblogi 20.3.2020) Voivatko viranomaiset rajoittaa hallitusmuodon 82 §:n 2 momentissa säädettyä oikeutta kotiopetukseen?
Vastaus: Oikeutta kotiopetukseen ei voi missään olosuhteissa riistää vanhemmilta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 15 artiklan ja Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen 4 artiklan mukaisesti, jopa yleisen hätätilan aikana valtion tulee kunnioittaa vanhempien vapautta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus. Ihmisoikeussopimusten tarkoittama hätätila tarkoittaa tässä ennen muuta sodan aiheuttamaa kansakunnan elämän uhkaa.
Nyt on kyseessä lievempi poikkeustila, joka ei edellytä ihmisoikeussopimusten valvontaelimille toimitettua ilmoitusta sopimuksessa suojattujen oikeuksien rajoittamista. Kaikissa poikkeusolosuhteissa hallitusmuodon 82 §:n 2 momentin mukaisen kotiopetuksen rajoittaminen on kiellettyä. Nyt olisi oikea hetki pyytää kotiopetusperheiltä anteeksi viranomaisten heihin kohdistamia, vainon luonteisia oikeuksien loukkauksia.
Professorit Scheinin ja Rautiainen katsovat 26.3.2020, että rajoitustoimet Suomessa ovat edenneet hätätilailmoituksia edellyttävään vaiheeseen, ja edelleen, että valtiolla ei ole laisinkaan oikeutta tehdä sellaista valintaa, jolla se asettaa kansalaiset sairastumisen ja kuoleman riskille. Rajoitustoimissa tulisi edetä vapaaehtoisuuden pohjalta. Scheinin täsmentää 6.4.2020, että hätätilailmoitukset tulisi tehdä, jotta ihmisoikeudet otettaisiin vakavasti. Vastuu ihmisoikeussopimusten noudattamisesta on siirretty aivan liian alas, hallintoviranomaisten kannettavaksi; noudatetaan yrityksen ja erehdyksen menetelmää.
Kysymys: Olen ottamassa lapseni hallitusmuodon 82 §:n 2 momentin mukaiseen kotiopetukseen. Onko lapseni eroaminen koulusta "lopullista"?
Vastaus: Järjestettyyn opetukseen, kouluopetukseen voi palata milloin tahansa. Kotiopetukseen ei tarvitse sitoutua määräajaksi. Perusopetuslain eduskuntakäsittelyssä sivistysvaliokunta painotti 26.5.1998, että "oppilaalla on aina oikeus päästä [perusopetuslain] 6 §:n perusteella määräytyvään kouluun. Kunnan tehtävänä on osoittaa hänelle ensisijainen koulu." (SiVM 3/1998 vp, s. 26)
On selvää, että vallitsevassa koronavirussairauden uhassa viranomaisten tulee kunnioittaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 2 artiklan mukaista perheen ensisijaista oikeutta valita lapsille annetun opetuksen laatu. Vrt. Echr, Case of Campbell and Cosans v. The United Kingdom https://hudoc.echr.coe.int/fre#{"itemid":["001-57455"]} Sivut 11 ja 13.
Kysymys: Voidaanko yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi luokitellun COVID-19 (koronaviruksen) leviämisen estämiseksi karanteeniin asetetut lapset määrätä kotiopetukseen?
Vastaus: Perusopetuslain (628/1998) 6 §:n mukainen koulupaikka voi olla myös lapsen koti. Hallituksen esityksessä koulutusta koskevaksi lainsäädännöksi (HE 86/1997 vp.) sivulla 35 todetaan, että kunta voisi osoittaa tarvittaessa lapsen käymään koulua myös kotonaan tai muussa sopivassa paikassa, jos se esimerkiksi lapsen vammaisuuden tai muun syyn takia olisi perusteltua. Kysymys olisi tällöinkin kunnan järjestämästä opetuksesta eikä hallitusmuodon 82 §:ssä [2 momentissa] tarkoitetusta kotiopetuksesta, jonka lapsen huoltajat ovat valinneet. Poissaolosta päättää vastaava lääkäri.
Katso myös: Valtioneuvoston kanslia mahdollisti Lapinjärven kunnan ja Eskolan kyläkoulun etäopetushankkeen. Palkittu kokeilu olisi ilman valtioneuvoston apua törmännyt siihen, että opetusta ei perusopetuslain mukaan voida järjestää etäopetuksena. (Kokeileva Suomi 31.8.2018 ja Kuntalehti 13.8.2017)
On sanottu, että etäopetus voidaan järjestää perusopetuslain 18 §:n turvin. Lain kohta soveltuu tähän huonosti. Hallituksen esityksessä lain kohta liitetään saman lain 17 §:ään ja todetaan, että yleisestä poikkeamisesta oppiaineita ja opetussuunnitelmaa koskevista säännöksistä säädetään 17 §:n 2 momentissa. Erityiset opetusjärjestelyt koskevat yksittäistä oppilasta ja yksittäisiä oppiaineita ja on tarkoitettu korvaamaan muun muassa peruskouluasetuksen 38 §:n säännöksen.
Perusopetuslain täytäntöönpano ei ole onnistunut purkamaan peruskoululain jäykkiä rakenteita ja tarkasti määrättyjä koulutuspalveluita toivotulla tavalla. Keskitetty ohjaus on kuristanut vaihtoehtoisia opetusmuotoja entistäkin ankarammin. Järjestelmästä puuttuu monimuotoisuus, joka mahdollistaisi järjestelmän mukaisen toiminnan myös poikkeavissa tilanteissa.
Poliitikot eivät voi pestä käsiään, kun viranomaisilta puuttuvat lainmukaiset toimivaltuudet reagoida koronaviruksen aiheuttamaan uhkaan. Perusopetuslain eduskuntakäsittelyssä sivistysvaliokunta painotti, että lapsella pitää aina olla mahdollisuus käydä koulua. Nyt sitä mahdollisuutta ei ole niillä noin 150 helsinkiläisellä oppilaalla, jotka toimialajohtaja Liisa Pohjalaisen vanhemmille lähettämän Wilma -viestin mukaan on asetettu karanteeniin. Karanteeniin asetettaville tullaan lähettämään Wilman kautta kotitehtävät. Etäopetuksesta ei viestissä mainita. Käytännössä lapset määrätään kotiopetukseen.
Helsingin kaupungin toiminta on paradoksaalista. Hufvudstadsbladetin haastattelussa rehtori Kimmo Koskinen pohtii perusopetuslain vastaisesti kotiopetukseen asetettujen lasten opiskelua: "Vi har bland annat funderat på hur vi ska få hem skolböcker till eleverna, många hade böckerna i skolan över helgen." Samaan aikaan kaupungin ruotsinkielinen opetuspäällikkö Niclas Rönnholm painostaa perhettä, joka on itse valinnut kotiopetuksen, luopumaan lasten koulukirjoista. Ristiriita on näennäinen. Opetuksen toimialalla toimitaan niin kuin oltaisiin lain yläpuolella. Tarkoitus pyhittää keinot.
Hallitusmuodon 82 §:n 2 momentin mukainen kotiopetus voi olla keino helpottaa lasten ja perheiden tilannetta kun koulun rehtori kieltää oppilaita tulemasta kouluun. Päätös kotiopetuksesta on huoltajan ja perheen. Koulun puolestaan pitää toimia kuten rehtori Kimmo Koskinen ja pyrkiä kaikin tavoin tukemaan opiskelua kotona. Perheen yhteinen ponnistus ansaitse kaiken tuen, ei vainotuksi joutumista. Lue myös: https://hslda.org/content/hs/state/ny/20200303-even-school-officials-agree-cps-is-not-a-homeschool-e...
Kysymys: Suomen kotiopettajien säännöissä mainitaan, että yhdistyksen tarkoituksena on tukea aatteellisesti vanhempien kotona antamaa opetusta. Suomen kotiopettajat ry on kristillinen järjestö, tarkoittaako tämä, että yhdistyksen tarkoituksena on tukea vanhempien kotona antamaa kristillisiin arvoihin perustuvaa opetusta?
Vastaus: Yhdistys tukee vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus. Sääntöjen mainitsema aatteellinen tuki tarkoittaa, että yhdistyksen tarkoitus ei ole välittömän taloudellisen edun hankkiminen yhdistyksen toimintaan osallistuville. Yhdistys edistää kotiopetusaatetta siten, että mahdollisimman moni perhe voisi valita kotiopetuksen omien tarpeittensa mukaisesti.
Kysymys: Pitääkö olla tutkiva opettaja?
Vastaus: Ei tarvitse. Tutkivaa opettajaa koskeva määrys kumottiin tammikuun 1999 alusta. Edistymisen valvonnan tavoista voidaan sopia vapaasti. Kunnalla on velvollisuus valvoa oppivelvollisen edistymistä. Laissa ei ole säädetty, että oppivelvollisen pitää osallistua kunnan määräämiin valvontatilaisuuksiin. Kunnalle ei ole annettu toimivaltaa määrätä valvonnasta.
Jatkokysymys: Pitääkö kunnan koulun itse tehdä edistymisen tutkiminen?
Vastaus: Ei tarvitse. Kunta voi sopia, että tutkimisen suorittaa muu taho. Esimerkiksi Pedersöressä kunta on sopinut, että perheen oppivelvollisten lasten edistymisen tutkimisen suorittaa yksityinen Vaasan kristillinen koulu. Kunta voi jopa sopia, että lapsen omat kotiopettajat suorittavat edistymisen tutkimisen.
Kysymys: Kuka oli Uno Cygnaeus?
Vastaus: Uno Cygnaeus (1810 - 1888) välitti Suomeen nykyisen 1800-luvun alun saksalaisen koulujärjestelmän. Cygnaeus suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa 1836 pääaineinaan eläintiede ja historia. Syyslukukauden 1836 ja kevätlukukauden 1837 Cygnaeus opiskeli teologiaa, minkä jälkeen hänet vihittiin papiksi. Hänen ensimmäinen toimensa oli Viipurin kirkkoherran papinapulaisuus. Cygnaeus tutustui Vanhan Suomen koulujärjestelmään, joka oli tsaari Aleksanteri ensimmäisen toimesta järjestetty saksalaisen esikuvan mukaisesti ja joka toimi mallina muun Suomen koulu-uudistukselle kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Vanhan Suomen koululaitoksen opetus- ja hallintokieli oli saksankieli.
Uno Cygnaeus kuuluu niiden sivistyneistöstä nousseiden suomalaisten joukkoon, jotka lähtivät etsimään uraa suurvalta Venäjän mahdollisuuksia hyödyntäen. Hän siirtyi Sitkan saarelle Alaskaan Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian palvelukseen (1839-1845). Kenraalikuvernööri Etholèn oli saanut tsaarilta luvan perustaa siirtokuntaan luterilaisen seurakunnan, jonka pappina Cygnaeus toimi. Hän saarnasi vuoroin ruotsiksi, suomeksi ja saksaksi.
Vuodet 1846 – 1858 Cygnaeus toimi Pietarissa yhteispohjoismaisen ruotsinkielisen Pyhän Katariinan seurakunnan pastorina sekä suomalaisen Pyhän Marian seurakunnan koulun johtajana ja opetti suomalaislapsille uskontoa muissakin Pietarin kouluissa. Cygnaeus omaksui Pietarin saksalaisten opettajien piirissä pohjois-saksalaisen, sveitsiläisen Heinrich Pestalozzin sävyttämän kasvatusopin ja koulujärjestelmän. Pietarista käsin Cygnaeus julkaisi kirjoituksensa Suomen kansakoululaitoksesta Viborg-lehdessä vuonna 1857.
Venäjä kärsi Krimin sodassa (1854-55) nöyryyttävän tappion ja joutui demilitarisoimaan Ahvenanmaan ja Mustan meren alueet. Tsaari Aleksanteri II katsoi, että sota hävittiin kansan koulutuksessa. Venäjällä lakkautettiin maaorjuus, koulutukseen haettiin jälleen mallia Saksasta. Suuret uudistukset ulottuivat myös Suomeen. Sodan rauhanneuvottelujen vielä jatkuessa keisari vieraili Suomessa ja pani alulle muun muassa kansakoulu-uudistuksen.
Suomen Senaatti määräsi Cygnaeuksen keväällä 1858 tutustumaan Suomen ja ulkomaiden kouluoloihin. Tämä oli Cygnaeukselle ensimmäinen työ varsinaisen Suomen alueella eikä hän pitänytkään tutustumistaan Suomen kouluoloihin minkään arvoisena. Hänen tavoitteena oli saksalainen koulujärjestelmä. Tekemänsä ehdotuksen liitteeksi Cygnaeus oli hankkinut etevien saksalaisten oppineiden todistukset, että ehdotus oli täysin sikäläisten esikuviensa mukainen.
Senaattori J.V. Snellman tunsi hyvin Saksan kouluolot eikä hän katsonut niiden tuottavan parempaa sivistystä kuin Ruotsissa ja Suomessa. Saman olivat todenneet Englannin laivaston upseerit, jotka vertasivat tapaamiensa suomalaisten talonpoikien sivistystä oman maansa saavutuksiin. Tämä havainto sai jopa eräät upseerit pohtimaan sotatoimien oikeutusta. Snellman vastusti ankarasti vanhempien syrjäyttämistä alkuopetuksesta, ja Cygnaeuksen esitys toteutui vain yläkansakoulujen osalta, myöskään esityksen seimet ja koulunkäyntipakko eivät toteutuneet. Lähde. Juhani Paavolainen; Kotiopetus perusopetusjärjestelmän osana 2019, julkaisematon tutkimus.
Kysymys: Onko Suomen kotiopettajat ry virallinen toimija kotikouluasioissa?
Vastaus: Kyllä on. Turun kaupungin kasvatus- ja opetustoimi oli väittänyt, että Suomen kotiopettajilla ei ole virallista asemaa esiintyä kotiopetusasioissa. Lounais-Suomen aluehallintovirasto käsitteli asiaa ja katsoi, että perhe voi käyttää avustajanaan Suomen kotiopettajat ry:tä. Oikeuskäytännössä Suomen kotiopettajien tiedot kotiopetuksesta ovat osoittautuneet täsmällisemmiksi ja luotettavammiksi kuin Opetushallituksen käyttämät tiedot kotiopetuksesta.
Kysymys: Olen muuttamassa tilapäisesti Espanjaan. Voinko jatkaa Suomessa alkanutta kotiopetusta Fuengirolassa?
Vastaus: Kyllä voit, tilapäinen alle vuoden mittainen oleskelu ulkomailla ei katkaise kotikunnassa tehtyjä järjestelyjä.
Kysymys: Jos kunta antaa samat edut, esim. ilmaisen oppimateriaalin, kotikoululaisille kuin koululaisillekin, joutuuko kunta palauttamaan kotikoululaisesta kunnalle maksetun valtionosuuden valtiovarainministeriölle?
Vastaus: Ei joudu. Lounais-Suomen aluehallintovirasto on päätöksessään LSAVI/757/06.06.01/2012 todennut, että tuen antaminen kuuluu kunnan harkintavaltaan. Toisessa yhteydessä Lounais-Suomen aluehallintovirasto totesi, että kunnan tulisi pitää kotiopetuksessa olevista erillistä rekisteriä; kotioppilaan merkitseminen koulun kirjoilla olevaksi on sekä hallintolain 7 §:n palveluperiaatteen, että henkilötietolain 5 §:ssä säädetyn huolellisuusvelvoitteen ja saman lain 9 §:ssä säädetyn virheettömyysvaatimuksen vastaista.
Kysymys: Saako kotiopetuksen uskonto olla tunnustuksellista?
Vastaus: Opiskelu voi aina olla tunnustuksellista, myös koulussa. Suomi on, toisin kuin Ruotsi, sitoutunut indoktrinaation kieltäviin ihmisoikeussopimuksiin, julkisen tahon tulee kunnioittaa vanhempien uskonnollisia vakaumuksia, luonnollisesti tulee kunnioittaa opiskelijan uskonnollista vakaumusta. Uskonnon opetus peruskoulussa ei ole tunnustuksellista. Tämä ei ole sovellettavissa kotiopetukseen. Suomessa ei ole opetusvelvollisuutta, on oppivelvollisuus, joka tarkoittaa, että huoltajan tulee huolehtia siitä, että lapsi opiskelee ja oppii perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot.
Kysymys: Ruotsiin tuli koulupakko vuonna 1842. Miksi Suomessa on oppivelvollisuus?
Kysymys: Pitääkö olla tutkiva opettaja?
Vastaus: Ei tarvitse. Tutkivaa opettajaa koskeva määrys kumottiin tammikuun 1999 alusta. Edistymisen valvonnan tavoista voidaan sopia vapaasti. Kunnalla on velvollisuus valvoa oppivelvollisen edistymistä. Laissa ei ole säädetty, että oppivelvollisen pitää osallistua kunnan määräämiin valvontatilaisuuksiin. Kunnalle ei ole annettu toimivaltaa määrätä valvonnasta.
Jatkokysymys: Pitääkö kunnan koulun itse tehdä edistymisen tutkiminen?
Vastaus: Ei tarvitse. Kunta voi sopia, että tutkimisen suorittaa muu taho. Esimerkiksi Pedersöressä kunta on sopinut, että perheen oppivelvollisten lasten edistymisen tutkimisen suorittaa yksityinen Vaasan kristillinen koulu. Kunta voi jopa sopia, että lapsen omat kotiopettajat suorittavat edistymisen tutkimisen.
Kysymys: Kuka oli Uno Cygnaeus?
Vastaus: Uno Cygnaeus (1810 - 1888) välitti Suomeen nykyisen 1800-luvun alun saksalaisen koulujärjestelmän. Cygnaeus suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa 1836 pääaineinaan eläintiede ja historia. Syyslukukauden 1836 ja kevätlukukauden 1837 Cygnaeus opiskeli teologiaa, minkä jälkeen hänet vihittiin papiksi. Hänen ensimmäinen toimensa oli Viipurin kirkkoherran papinapulaisuus. Cygnaeus tutustui Vanhan Suomen koulujärjestelmään, joka oli tsaari Aleksanteri ensimmäisen toimesta järjestetty saksalaisen esikuvan mukaisesti ja joka toimi mallina muun Suomen koulu-uudistukselle kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Vanhan Suomen koululaitoksen opetus- ja hallintokieli oli saksankieli.
Uno Cygnaeus kuuluu niiden sivistyneistöstä nousseiden suomalaisten joukkoon, jotka lähtivät etsimään uraa suurvalta Venäjän mahdollisuuksia hyödyntäen. Hän siirtyi Sitkan saarelle Alaskaan Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian palvelukseen (1839-1845). Kenraalikuvernööri Etholèn oli saanut tsaarilta luvan perustaa siirtokuntaan luterilaisen seurakunnan, jonka pappina Cygnaeus toimi. Hän saarnasi vuoroin ruotsiksi, suomeksi ja saksaksi.
Vuodet 1846 – 1858 Cygnaeus toimi Pietarissa yhteispohjoismaisen ruotsinkielisen Pyhän Katariinan seurakunnan pastorina sekä suomalaisen Pyhän Marian seurakunnan koulun johtajana ja opetti suomalaislapsille uskontoa muissakin Pietarin kouluissa. Cygnaeus omaksui Pietarin saksalaisten opettajien piirissä pohjois-saksalaisen, sveitsiläisen Heinrich Pestalozzin sävyttämän kasvatusopin ja koulujärjestelmän. Pietarista käsin Cygnaeus julkaisi kirjoituksensa Suomen kansakoululaitoksesta Viborg-lehdessä vuonna 1857.
Venäjä kärsi Krimin sodassa (1854-55) nöyryyttävän tappion ja joutui demilitarisoimaan Ahvenanmaan ja Mustan meren alueet. Tsaari Aleksanteri II katsoi, että sota hävittiin kansan koulutuksessa. Venäjällä lakkautettiin maaorjuus, koulutukseen haettiin jälleen mallia Saksasta. Suuret uudistukset ulottuivat myös Suomeen. Sodan rauhanneuvottelujen vielä jatkuessa keisari vieraili Suomessa ja pani alulle muun muassa kansakoulu-uudistuksen.
Suomen Senaatti määräsi Cygnaeuksen keväällä 1858 tutustumaan Suomen ja ulkomaiden kouluoloihin. Tämä oli Cygnaeukselle ensimmäinen työ varsinaisen Suomen alueella eikä hän pitänytkään tutustumistaan Suomen kouluoloihin minkään arvoisena. Hänen tavoitteena oli saksalainen koulujärjestelmä. Tekemänsä ehdotuksen liitteeksi Cygnaeus oli hankkinut etevien saksalaisten oppineiden todistukset, että ehdotus oli täysin sikäläisten esikuviensa mukainen.
Senaattori J.V. Snellman tunsi hyvin Saksan kouluolot eikä hän katsonut niiden tuottavan parempaa sivistystä kuin Ruotsissa ja Suomessa. Saman olivat todenneet Englannin laivaston upseerit, jotka vertasivat tapaamiensa suomalaisten talonpoikien sivistystä oman maansa saavutuksiin. Tämä havainto sai jopa eräät upseerit pohtimaan sotatoimien oikeutusta. Snellman vastusti ankarasti vanhempien syrjäyttämistä alkuopetuksesta, ja Cygnaeuksen esitys toteutui vain yläkansakoulujen osalta, myöskään esityksen seimet ja koulunkäyntipakko eivät toteutuneet. Lähde. Juhani Paavolainen; Kotiopetus perusopetusjärjestelmän osana 2019, julkaisematon tutkimus.
Kysymys: Onko Suomen kotiopettajat ry virallinen toimija kotikouluasioissa?
Vastaus: Kyllä on. Turun kaupungin kasvatus- ja opetustoimi oli väittänyt, että Suomen kotiopettajilla ei ole virallista asemaa esiintyä kotiopetusasioissa. Lounais-Suomen aluehallintovirasto käsitteli asiaa ja katsoi, että perhe voi käyttää avustajanaan Suomen kotiopettajat ry:tä. Oikeuskäytännössä Suomen kotiopettajien tiedot kotiopetuksesta ovat osoittautuneet täsmällisemmiksi ja luotettavammiksi kuin Opetushallituksen käyttämät tiedot kotiopetuksesta.
Kysymys: Olen muuttamassa tilapäisesti Espanjaan. Voinko jatkaa Suomessa alkanutta kotiopetusta Fuengirolassa?
Vastaus: Kyllä voit, tilapäinen alle vuoden mittainen oleskelu ulkomailla ei katkaise kotikunnassa tehtyjä järjestelyjä.
Kysymys: Jos kunta antaa samat edut, esim. ilmaisen oppimateriaalin, kotikoululaisille kuin koululaisillekin, joutuuko kunta palauttamaan kotikoululaisesta kunnalle maksetun valtionosuuden valtiovarainministeriölle?
Vastaus: Ei joudu. Lounais-Suomen aluehallintovirasto on päätöksessään LSAVI/757/06.06.01/2012 todennut, että tuen antaminen kuuluu kunnan harkintavaltaan. Toisessa yhteydessä Lounais-Suomen aluehallintovirasto totesi, että kunnan tulisi pitää kotiopetuksessa olevista erillistä rekisteriä; kotioppilaan merkitseminen koulun kirjoilla olevaksi on sekä hallintolain 7 §:n palveluperiaatteen, että henkilötietolain 5 §:ssä säädetyn huolellisuusvelvoitteen ja saman lain 9 §:ssä säädetyn virheettömyysvaatimuksen vastaista.
Kysymys: Saako kotiopetuksen uskonto olla tunnustuksellista?
Vastaus: Opiskelu voi aina olla tunnustuksellista, myös koulussa. Suomi on, toisin kuin Ruotsi, sitoutunut indoktrinaation kieltäviin ihmisoikeussopimuksiin, julkisen tahon tulee kunnioittaa vanhempien uskonnollisia vakaumuksia, luonnollisesti tulee kunnioittaa opiskelijan uskonnollista vakaumusta. Uskonnon opetus peruskoulussa ei ole tunnustuksellista. Tämä ei ole sovellettavissa kotiopetukseen. Suomessa ei ole opetusvelvollisuutta, on oppivelvollisuus, joka tarkoittaa, että huoltajan tulee huolehtia siitä, että lapsi opiskelee ja oppii perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot.
Kysymys: Ruotsiin tuli koulupakko vuonna 1842. Miksi Suomessa on oppivelvollisuus?
Vastaus: Kotiopetus oli mahdollista Ruotsissa aina vuoteen 2010, jolloin se käytännössä kokonaan kiellettiin uudella koululailla. Ruotsalaisten kotikoululaisten mahdollisuudet vedota ihmisoikeussopimuksiin ovat heikot, koska Ruotsi katsoi, että se ei voi sitoutua Euroopan neuvoston ihmisoikeusopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 2 artiklan mukaiseen indoktrinaatiokieltoon eikä taannut artiklan mukaisia ihmisoikeuksia kansalaisilleen. Vuoden 1842 lain 8 §:n 3 momentissa kotiopetuksesta säädettiin samaan tapaan kuin Suomen oppivelvollisuuslaissa: "Alla i skol-åldern warande barn böra i skolan sig inställa, med undantag endast af dem, som blifwit af föräldrar eller målsman anmälda att underwisas hemma". Pakko kohdistui kuntiin, joiden tuli perustaa kansakouluja.
Suomessa kotiopetuksella on perustuslain suoja. Mechelinin senaatin vuoden 1907 perustuslakiehdotuksen 89 §:n kohdassa 3 todetaan: ”Undervisning, som är anordnad i hemmet, underligger icke någon granskning från myndighets sida.” Samana vuonna eduskunnan antaman oppivelvollisuuslakiehdotuksen 4 §:n mukaan: ”Oppivelvollisuuden täyttämiseksi on lapsi pantava kansakouluun, ellei hänen opetuksestaan pidetä huolta muussa koulussa taikka kotona.” Säädökset tulivat voimaan vasta Suomen itsenäistyttyä, hallitusmuoto vuonna 1919 ja oppivelvollisuuslaki vuonna 1921.
Routavuosina koululaitos oli venäläistämistoimien kohteena. Venäjän kielestä tehtiin opetuskieltä. Kotiopetus tarjosi mahdollisuuden, lapsia kotona opettamalla, vastustaa koettuja sortotoimenpiteitä (ks. Estlander, Berliini 1910). Perustuslainsuoja kotiopetukselle oli tarpeen myös sisäisen oppivelvollisuuden vastustuksen johdosta. Uno Cygnaeus kannatti ulkomaisten mallien mukaista koulupakkoa. Johan Vilhelm Snellman (Pedagogiikan ja didaktiikan professorina Helsingin yliopistossa 3.3.1860 — 21.3.1863) piti perheen tunnesiteitä kasvatuksen kannalta muodollista opetusta tärkeämpinä eikä Suomeen tullut vierasta Ruotsin kaltaista koulupakkoa (Savolainen, Helsinki 2006. s. 647).
Tultuaan senaattoriksi Snellman jätti kirjallisen vastalauseen, kun senaatin talousosasto päätti kansakoulusta 16.12.1865. Hän painotti kotiopetuksen perustuslaillista asemaa ja vaati tämän ottamista ohjenuoraksi, jotta opetusta ja kasvatusta ei asetettaisi alttiiksi kokeiluille ja todeksi näyttämättömille teorioille. Vastineessaan talousosaston puheenjohtaja Harald Victor Wilhelm Furuhjelm, joka olisi toivonut Suomeen Ruotsin mallista koulupakkoa ei kiistänyt kotiopetuksen nauttimaa perustuslainsuojaa, mutta haukkui Snellmanin sokeaksi fennomaaniksi, tämä kun ei Furuhjelmin mielestä ymmärtänyt kansan parasta. Snellman suomi myös ankarasti opettajaseminaaria, jota hän piti meille vieraana opiskelumuotona. Sisäoppilaitos karsii oppilasainesta ja sijainti eristetyissä oloissa maaseudulla pitkästyttää opiskelijat. Opettajankoulutus muodostui kuitenkin saman muotoiseksi kuin vastauskonpuhdistuksessa luodun katollisen papistonkoulutuksen seminaarilaitos. Cygnaeukselle, joka oli tyytymätön Ruotsin koululakiin, Sveitsin kaupungit tarjosivat esikuvan aatteille, jotka jäivät elämään hänen johtamassaan seminaarissa. Opettajien taholta esitettiinkin toistuvasti koulupakkoa, joka ei vain velvoittaisi kuntia perustamaan kouluja vaan myös lapsia osallistumaan pakolliseen koulun opetukseen.
Nykyinen kotiopetuksen vähäinen arvostus on syntynyt Kekkosen tasavallan lain kunnioituksen höltymisen seurauksena. Peruskoulu säädettiin lakia kiertämällä perustuslain vastaisesti (ks. esim. Länsineva 2002, s. 186. "Perustuslakivaliokunnan mukaan perustuslain omaisuudensuojasäännös nimittäin asettaa vaatimuksen siitä, että valtionavun lopettamisuhkaa taikka lupaehtoja hyväksikäyttämällä ei ole luvallista pyrkiä pakottamaan koulujen omistajia luovuttamaan omaisuuttaan kunnalle ilman täyttä korvausta. Tällainen menettely merkitsisi valiokunnan mukaan perustuslaissa asetettujen omaisuuden pakkolunastuksen edellytysten kiertämistä. Perustuslaki edellyttää toisin sanoen ainakin sitä, ettei tukea vastaanottavia henkilöitä tällä perusteella pakoteta luopumaan keskeisistä perusoikeuksistaan. Alav. 61: Tällä vaatimuksella on asiallisia yhtäläisyyksiä esimerkiksi Yhdysvaltalaisessa perusoikeusjuridiikassa korostetun Unconstitutional Conditions -doktriinin kanssa. Myös tuo doktriini edellyttää, ettei julkisen vallan myöntämiin lupiin, avustuksiin tai lisensseihin tule liittää asiaankuulumattomia yksilöiden perusoikeuksia rajoittavia ehtoja (Stone - Seideman - Sunstein - Tushnet 1996, 1757-1765)."). Opetusministeri Armi Laila Hosia vetosi 20.11.1963 eduskuntaan, että tämä ei saman vuoden keväällä toimineen ministerivaliokunnan tavoin tyytyisi vain periaatepäätökseen, vaan uhkaavien perusoikeusloukkausten vuoksi paneutuisi myös uudistuksen käytännön toteutukseen. Hosian toive ei toteutunut, vaan eduskunta, luultavasti presidentti Urho Kaleva Kekkosen ohjauksessa, valtuutti hallituksen valmistelemaan lakiesitystä peruskoulun puitelaista. Peruskoulu toteutettiin neuvostoliittolaisen esikuvansa mukaisesti (Autio, 1995, s.143; Soikkkanen, 1991, s. 440).
Perustuslain vastaisena voidaan pitää myös lukioasetuksen (719/1984) 46 §:n määräystä oppilaaksi ottamisesta: ”Lukion ensimmäiselle vuosiluokalle ottamisen edellytyksenä on, että henkilö on suorittanut peruskoulun tai sitä vastaavan aikaisemman oppimäärän.” Koulupakkoa ajettiin näin myös pohjakouluaatteen voimin. Pyrittiin estämään jatko-opetukseen pääsy niiltä, jotka olivat hankkineet tarvittavat tiedot koulua käymättä. Vaikka virhe on tänä päivänä voimassa olevassa lukiolaissa korjattu, asenteiden muutos, kun on totuttu käyttämään "teräviä kyynärpäitä" (Autio, 1995), kotiopetukselle suotuisammaksi tapahtuu hitaasti.
Oppivelvollisuuden sisältöä ei ymmärretä eikä vaivauduta tutustumaan lainsäädäntöön kuin pintapuolisesti. Kun sanotaan, että kotiopetuksen asemaa ei ole tarkoitus muuttaa, pitää tietää, mikä sen asema on ja miten siihen on historiallisesti päädytty. Kotiopetuksen puolustaminen on määrätietoista työtä, asettumista alttiiksi Snellmanin esimerkin mukaisesti. Snellman oivalsi, että perustavat arvot ovat sanomattakin perustuslain turvaamia. On uskallettava puolustaa vanhempien osoittamaa rakkautta lapsiaan kohtaan.
Kysymys: Kuinka yleistä kotiopetus on Suomessa?
Vastaus: Asiaa on lähes mahdotonta selvittää. Todettuaan muun muassa, että maksuttoman oppimateriaalin puute voi aiheuttaa taloudellisia ongelmia kotiopetusperheille, lapsiasiavaltuutettu esitti vuonna 2011 Yk:n lapsen oikeuksien komitealle, että Suomen hallitus tekisi selvityksen kotiopetuksesta. Esitys ei ole tunnetusti johtanut näkyviin toimenpiteisiin.
Aikaisemmin tiedot kotiopetuksesta ovat olleet hyvinkin yksityiskohtaisia. Vuosina 1833-1836 Helsingin yliopistoon otetuista uusista ylioppilaista 69.1 % tuli kotiopetuksesta (Komiteamietintö 1966:B1).
Tosiasiassa tilastointi ei ole heikentynyt sitten 1800-luvun alun. Valtioneuvostolla on tieto kotiopetuslapsista myös vuonna 2018. Tiedot tulisi julkistaa.
Kysymys: Onko Suomen kotiopettajat kristillinen järjestö?
Vastaus: Kyllä on. Yhdistyksen toiminnan arvopohja ja toiminnan etiikka on kristillinen. Hallituksen jäsenillä tulee olla kristillinen elämänkatsomus. Yhdistyksen toiminta ei ole uskonnollista ja on avointa kaikille jäsenille omasta maailmankatsomuksesta riippumatta. Toiminnan tarkoitus on vaalia Yk:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 26 artiklan 3. kohdan mukaista vanhempien ensisijaista oikeutta valita lastensa opetuksen laatu. Periaate on implementoitu (lakina voimassa) Suomen lainsäädännössä, mutta ei käytännössä toteudu. Oikeusolot eivät vastaa lainsäädäntöä.
Kysymys: Miten voin ostaa oppikirjoja ja opettajan materiaaleja?
Vastaus: Yhdistyksen jäsenet voivat tilata materiaaleja yhdistyksen kautta. Tilaus tehdään sähköpostilla tai kirjeitse yhdistykselle Yhteystiedot täällä.
Kysymys: Suomen kotiopettajat on koko toimintansa ajan vaatinut koulukirjoja kotikoululaisille ja ajanut kotiopetuksessa olevien tasvertaista kohtelua sosiaalisten oikeuksien suhteen. Onko kotiopetuslapsilla oikeus myös kouluruokailuun?
Vastaus: Ei ole. Kouluruokailu on perusopetuslain 31 §:n 2 momentin mukaisesti kouluopetukseen osallistuvan oppivelvollisen oikeus, mutta saman lainpykälän 1 momentin mukaisella ilmaisella oppimateriaalilla on myös suuri symbolinen merkitys. Ilmainen oppimateriaali kuuluu jokaiselle. Suomen kotiopettajien toiminnan voi pelkistää julistukseen "Koulukirjat kotikoululaisille". Laajemmin kyse on lasten tasavertaisesta lain mukaisesta kohtelusta, kotiopetus ei oikeuta syrjintään. Suomen kotiopettajilla on ollut toimivat ja asialliset yhteydet Opetushallitukseen. Tämä ei ole kuitenkaan tuonut näkyvää parannusta kotiopetuslasten kohteluun. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei salli kotiopetuslasten tasavertaista kohtelua. On ilmeistä, että yhdistyksen tavoitteet toteutuvat vain oikeusolojen kehittymisen kautta.
Kysymys: Pitääkö kotiopetuksessa opiskella valinnaisia aineita?
Vastaus: Ei tarvitse. Valtioneuvoston tuntijakoasetuksen mukaisesti valinnaisena aineena voidaan opettaa perusopetukseen soveltuvia, syventäviä ja soveltavia tässä asetuksessa säädettyjä tavoitteita tukevia aineita tai useasta aineesta muodostettuja ainekokonaisuuksia sen mukaan kuin opetussuunnitelmassa määrätään. Opetushallitus on velvoittavasti määrännyt 22.12.2014, että opetuksen järjestäjä on velvollinen laatimaan valtakunnallisten perusteiden mukaisen opetussuunnitelman. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan opetussuunnitelman valtakunnalliset perusteet eivät sovellu kotiopetuksessa noudatettaviksi (OKM 2019:28, s. 45). Kotiopetuksessa tulee noudattaa valtioneuvoston perusopetuksen tuntijakoasetusta.
Perusopetuksen erityisen tutkinnon todistukseen merkitään yhteisten [pl. valinnaiset aineet] oppiaineiden arvosanat.
Kysymys: Saako kotiopetuksen perusteella tehdä lastensuojeluilmoituksen?
Vastaus: Kotiopetuksen perusteella ei saa tehdä lastensuojeluilmoitusta. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos ei ohjeista tekemään lastensuojeluilmoitusta kotiopetuksen perusteella, toteaa johtaja Tuire Santamäki-Vuori vastineessaan 27.6.2017 Suomen kotiopettajien tiedusteluun.
Kysymys: Onko kotiopetus perusoikeus?
Vastaus: Kotiopetus on Suomessa perusoikeus. Kotiopetus on turvattu perustuslaissa tai tavallisella lainsäädännöllä maissa, joissa on oppivelvollisuus. Oppivelvollisuus on kirjattu Suomen perustuslakiin, eikä sitä voida tavanomaisessa lainsäädäntöjärjestyksessä muuttaa. Lue lisää. Yliopistollinen seminaarikirjoitus avattavissa alla olevassa osoitteessa.
Kysymys: Pitääkö kotiopetuksen aloittamiseen hakea kunnalta lupaa?
Vastaus: Kotiopetus ei edellytä minkään viranomaisen lupaa. Vanhemmat päättävät oppivelvollisuuden suorittamisen tavasta. Pelkkä ilmoitus kunnalle riittää, vaikkapa seuraavaan tapaan:
Lapsemme etunimi sukunimi (synt. 00.00.0000) suorittaa oppivelvollisuuttaan tästä päivästä lukien kotiopetuksessa.
Päiväys (paikka ja päivämäärä)
Allekirjoitukset
Kysymys: Kenelle ilmoitus annetaan?
Vastaus: Ilmoituksen voi antaa koulun rehtorille. Näin koulu saa tiedon kotiopetuksesta. Rehtori toimittaa tarvittaessa ilmoituksen edelleen sille, joka päättää oppimisen edistymisen valvonnasta. Suosittelemme ilmoituksen lähettämistä postitse. Kuntien hallintosäännöissä on mainittu viranomainen, joka päättää kotiopetuksessa olevan oppivelvollisen edistymisen valvonnasta. Ilmoituksen voi toimittaa myös suoraan hänelle. Hyvä kuitenkin, että koulu tietää kotiopetuksesta.
Kysymys: Pitääkö kotiesiopetuksesta ilmoittaa kunnalle?
Vastaus: Kunnalla ei ole kotiesiopetuksen valvontavelvollisuutta. Vanhemmilla ei ole velvollisuutta ilmoittaa lapsensa esiopetuksen suorittamisesta kotona eikä luonnollisesti mitään lupaa tarvitse pyytää.
Kysymys: Voiko kunta määrätä, että kotiopetuksessa on noudatettava jotain tiettyä opetussuunnitelmaa.
Vastaus: Kotiopetus ei ole sidottu mihinkään määrättyyn opetussuunnitelmaan. Kotiopetuksessa suunnitelman voi laatia itse.
Kysymys: Mistä tiedän, mitä tietoja pitää opetella?
Vastaus: Perusopetuksen tavoitteet on määrätty valtioneuvoston tuntijakoasetuksessa.
Kysymys: Voiko kunnan määräämistä valvontatilaisuuksista kieltäytyä sairauden tai muun syyn perusteella?
Vastaus: Oppivelvollisen edistymisen valvonnasta ei ole laissa eikä muissakaan säädöksissä annettu määräyksiä. Kunnalla ei ole toimivaltaa määrätä kokeisiin osallistumisesta. Valvonnan tavoista pitää sopia yhteistyössä neuvotellen. Järjestelyjen pitää olla kaikkia osapuolia tyydyttäviä.
Korona-ajasta tulisi ottaa oppia, kun suunnitellaan 2040-luvun koulutusta
Kotiopetus tuli tutuksi kaikissa maailman kodeissa, kun lähiopetuksesta siirryttiin kotiin opiskelemaan. Etäopetusjaksojen jälkeen oppilailla ja opettajilla eri puolilla maailmaa on aiempaa paremmat valmiudet verkko-opetuksen ja yhteisten oppimisalustojen hyödyntämiseen, ja näitä valmiuksia kannattaisi nyt hyödyntää entistä enemmän myös lähiopetuksessa. (Lähde: Pilvi Torsti, HS)
Israelia uhkaa suomettuminen
Oikeusministeri Yariv Levin on esitellyt Benjamin Netanjahun hallituksen suunnitelman uudistaa vallanjakoa oikeuslaitoksen ja parlamentin kesken. Knessetille (eduskunnalle) annettaisiin valta yksinkertaisella äänten enemmistöllä kumota korkeimman oikeuden päätökset. Tämä mahdollistaisi hallitukselle lakien säätämisen ilman pelkoa siitä, että korkein oikeus toteaisi myöhemmin lain perustuslain vastaiseksi. Suomessa eduskunta päättää yksinkertaisella äänten enemmistöllä lakien perustuslainmukaisuudesta.
Israelissa uudistusta on kritisoitu siitä, että se voisi vahingoittaa oikeuslaitoksen riippumattomuutta, lietsoa korruptiota, jarruttaa vähemmistöryhmien oikeuksien toteutumista ja riistää maan oikeusjärjestelmältä sen uskottavuuden. (Lähteet: BBC, HS)
Perusopetus on kaikille maksutonta. Perusopetus on pakollista oppivelvollisille. Sanna Marinin hallitus kieltäytyy ymmärtämästä perustuslain 16 §:n 1 momentin sisältöä ja esittää jälleen eduskunnalle perustuslain vastaista lakia.
Suomen kotiopettajat lausui yhdessä Suur-Helsingin kristillisen koulun kanssa kesäkuussa 2020 hallituksen esitysluonnoksesta oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi muun muassa seuraavaa.
Oppivelvollisuuslain 16 §:n otsikko tulee muuttaa kuulumaan niin, että Oppivelvollisuuden suorittaminen on kaikille maksutonta. Oppivelvollisuuden seurantaryhmä on esityksessään 26.3.2020 viitannut apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuun EOAK/1120/2018, 23.10.2019 ja todennut, että oppivelvollisuuden suorittamisen tulee olla maksutonta. Perustuslain 16 §:n mukaisesti perusopetus on jokaiselle maksutonta. Esitysluonnoksessa kotiopetuksessa olevat oppivelvolliset suljetaan maksuttomuudesta pois. Perustuslakivaliokunta on mietinnössään (PeVM 25/1994) sivulla viisi asettanut perusoikeuksien rajoittamista koskevia yleisiä vaatimuksia. Esitysluonnoksesta tulee poistaa viittaukset korkeimman hallinto-oikeuden perustelemattomaan ratkaisuun (taltionumero 1297/2013) ja tehdä perustuslakivaliokunnan edellyttämä tarkastelu oppivelvollisuuden suorittamisen maksuttomuuden rajoittamisen edellytyksistä
Sanna Marinin hallitus esittää oppivelvollisuuslain 16 §:n muuttamista korjaamatta meneillään olevan koulunuudistuksen valuvikaa, johon asiantuntijat ja perustuslakivaliokunta puuttuivat. Hallituksen esityksen tausta-ajatuksena on luultavasti ollut vanhentunut käsitys oppivelvollisuuden rinnastamisesta kansakouluun. Ajatuksen juoksu on sinänsä johdonmukaista, mutta ei ole sovellettavissa perusoikeuksien tulkintaan kuten apulaisprofessori Pauli Rautiainen toteaa: ” Perustuslakivaliokunnan perusoikeusuudistuksen yhteydessä ottaman kannan perusteella on siten selvää, että oppivelvollisuuden laajentaminen muuttaa oppivelvollisuuteen piiriin siirtyvän koulutuksen asemaa siten, että opetus on maksutonta suoraan perustuslain 16 §:n 1 momentin nojalla, jolloin maksuttomuudesta ei voida poiketa missään muodossa lailla. Hallituksen esitykseen sisältyy säännöksiä, jotka irtaantuvat tästä lähtökohdasta. Nähdäkseni kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, jotka edellyttävät valtion käytössä olevien voimavarojen puitteissa kohti täysimääräistä maksutonta opetusta etenemistä, eivät salli tällaista irtaantumista.” Hallituksen esityksestä ei käy ilmi irtautumisen tavoite ja tarkoitus, eikä irtautuminen palvele perusoikeusuudistukselle asetettuja tavoitteita, pyrkimystä laajentaa perusoikeuksien henkilöllistä soveltamisalaa ja lisätä perustuslain suojan piiriin uusia perusoikeuksia.
Suomen kotiopettajat ja Suur-Helsingin kristillinen koulu totesivat asiantuntijalausunnossaan: ” Esityksen yhteydessä on tuotu esiin hankkeen historiallisuus ja viitattu edelliseen koulu-uudistukseen 1960- ja 70-luvuilla. Silloinen muutos merkitsi radikaalia puuttumista vallinneisiin oloihin. Sivistysvaliokunta oli 13.3.1968 antamassaan mietinnössä lieventänyt oppikoulujen kunnallistamista koskevaa koulujärjestelmälakia siten kuuluvaksi, että ”ja on yksityisen oppikoulun omistajalle varattava tilaisuus valita haluaako hän luovuttaa koulunsa varoineen ja velkoineen kunnan haltuun vai käyttää kouluaan kunnan peruskoulua korvaavana kouluna.” Perusteluina sivistysvaliokunta viittaa perustuslakivaliokunnan 8.11.1967 lausuntoon no. 3, jonka mukaisesti hallituksen esityksen tarkoituksena oli kiertää hallitusmuodon pakkolunastusmenettelyä. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon liittyvässä 25.9.1967 päivätyssä muistiossa todetaan, että oppivelvollisuuden laajentaminen ei edellytä lain säätämistä perustuslainsäätämisjärjestyksessä, kun opetus edelleen on kaikille maksutonta. Nyt käsillä oleva hallituksen esitys merkitsee kaikille maksuttoman perusopetuksen takaavan perustuslain säädöksen kiertämistä.”
Tunnetusti valinnan vapaus poistettiin opetusministeri Ulf Sundqvistin vuonna 1974 laatimalla lainmuutoksella, jolla konfiskatorisesti poistettiin valtionapu niiltä kouluilta, jotka eivät suostuneet luovuttamaan omaisuuttaan kunnille. Tämä johti oppikoulujen sosialisointiin. Sanna Marinin hallitus osoittaa samankaltaista piittaamattomuutta Suomen oikeusjärjestyksestä ja oikeusvaltioperiaatteesta (Rule of Law).
Suomen perusoikeusjärjestelmän kulmakiviä ovat olleet subjektiiviset perusoikeudet, perustuslain 16 §:n 1 momentin maksuton perusopetus ja 19 §:n 1 momentin perustoimeentulo. Nyt maksuton perusopetus hylätään olkia kohauttamalla (Ojanen: "Näistä näkökohdista huolimatta", Tuori: "Johtopäätöstäni ei horjuta"). Suomen sivistyksellä ei mene hyvin.
Tilastokeskuksen tiedon mukaan perusopetuksen kotiopetuksessa oli 445 oppilasta vuonna 2021. Laskua edellisvuodesta 11 %. Tilastokeskus - Opiskelijat ja tutkinnot 2021 (stat.fi)
Yhdistyksen puheenjohtaja Juhani Paavolainen osallistuu lokakuussa Pariisissa pidettävään kotiopetuksen Euroopan konferenssiin (GHEX European Home Education Summit).
First European Regional Home Education Summit Organized By The Global Home Education Exchange (GHEX) October 7, 2022, Paris, France
“This is a critical time in the history of home education in France. We welcome support from our fellow parents and from families around Europe and the world,” said Jean-Baptiste, Secretary General of Liberte Education, a co-promoter of the Event and a member of the GHEX advisory council. “With our fellow homeschool organizations we are fighting for the right of families to be able to choose home education, a right recognized in France since 1882 and now in jeopardy. We will not stop fighting for the families and for what is right.” GHEX Statement on Homeschooling in Europe
Following the global pandemic, more parents in Europe are seeking to home educate their children than ever before. Fundamental human rights norms acknowledge that parents are endowed with primary responsibility for their children’s education. The Rio Principles explains that home education is a human right that must be protected, respected and available to all families everywhere without undue burden. The GHEX calls on all governments to uphold the rights and duties outlined in the Rio Principles.
School shutdowns forced hundreds of millions of parents to home educate their children. Now, having experienced the benefits of this educational approach, more parents are interested. Although home education is increasingly available, some governments have imposed unnecessary regulatory burdens on families or have failed to take necessary steps to recognize the right of home education. Such interference with a parent’s right to home educate is not in keeping with fundamental human rights principles as recognized in all major human rights treaties and as comprehensively reviewed in the Rio Principles. These foundational human rights principles make it clear that parents come first in making educational decisions. As the UDHR articulates in Article 26.3, “parents have a prior right to choose the kind of education given to their children.”
In Europe, hundreds of thousands of children are home educated. The United Kingdom and France each have individual populations estimated to approach or exceed one hundred thousand children. Home Education is a huge movement in the United States with as many as 11 percent of all households estimated at four to six million children or about 6-8 percent of the school age population. A substantial and growing body of empirical and peer-reviewed research shows that home educated students perform as well as or better academically and socially than their peers in public or private schools. Other research in the United States indicates that regulation is not associated with outcomes. Children and youth in homeschooling meet and interact with people of all ages and cultures, providing them personalized educational opportunities and lives open to rich and diverse socialization and living experiences.
The GHEX regional Committee is holding the first European Regional Home Education Summit with scores of home education leaders from Europe and noted human rights and education law experts. The event will take place in Paris October 7th and October 8th, 2022. We stand in solidarity with all parents in Europe, especially France, and call on the French government to stop violating the human rights of thousands of families who are being arbitrarily denied the right to home educate their children. Our goal is to connect those who would stand up to these violations and argue for policies that respect these rights. The event is organized by the GHEX with Liberte Education and the Foundation pour L’Ecole LIBSCO conference on educational freedom.
Kamppailu kotiopetuksesta tihentyy
Vaasan hallinto-oikeus katsoi 12.11.2021 antamassaan päätöksessä että lastensuojeluviranomaiset olivat toimineet virheellisesti, kun he olivat ryhtyneet lastensuojelytoimenpiteisiin kotiopetuksen valvonnasta syntyneen erimielisyyden johdosta.
Kotiopetusperheiden oikeusturvaa ollan heikennetty uudella oppivelvollisuuslailla. Laissa rajattiin huoltajien mahdollisuuksia saada oppivelvollisuuden valvonta yleisen alioikeuden tutkittavaksi. Kynnystä korotettiin lisäämällä tekstiin sanat tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta. Lisäys oli tietoinen heikennys oikeusturvaan, koska kotiopetuksessa oikeuteen on yleensä jouduttu kouluviranomaisten toimivallan ylityksen johdosta, ei suinkaan oppivelvollisen valvonnan laiminlyönnistä. Kun huoltajien mahdollisuutta saada suojaa alioikeudessa on heikennetty, kouluviranomaiset tekevät epämääräisiä lastensuojeluilmoituksia perheiden painostamiseksi ja uhkailemiseksi. Lastensuojeluilmoitukset tulisi käsitellä virkavastuulla, ei muiden viranomaisten kanssa yhdessä sopien.
Kotiopetuksen suosio hämmentää viranomaisia Finnish Education Officials Puzzled by Homeschool Growth (hslda.org)
Kotiopetus on suosittua. Kasvua viisitoista prosenttia
Kotiopetuksessa oli 501 oppilasta vuonna 2020. Katso uusin tilasto täällä Tilastokeskus - Opiskelijat ja tutkinnot 2020
Perustuslakivaliokunta ei hyväksynyt opetus- ja kultuuriministeriön näkemystä, että laajennettu oppivelvollisuus ei olisi perustuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitettua perusopetusta
Opetus- ja kultturiministeriö oli perustellut kantaansaa muun muassa Hämeenlinna hallinto-oikeuden päätöksellä, jonka mukaan kotiopetuksessa olevalla oppivelvollisella ei olisi oikeutta ilmaiseen oppimateriaaliin. Perustuslakivaliokunta (PeVL 43/2020 vp, s. 4) toteaa, "Valiokunnan mielestä oppivelvollisuuteen kuuluva opetus on perustuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitettua perusopetusta."
Kotiopetus on kiistatta laillinen keino suorittaa oppivelvollisuus. Riita kotiopetuksen maksuttomuudesta on näin perustuslakivaliokunnan toimesta ratkennut. Kotiopetus on maksutonta.
Eduskunnan sivistysvaliokunta käsittelee tänään 12.11.2020 klo 12.00 alkaen hallituksen esitystä oppivelvollisuuden laajentamisesta
Suomen kotiopettajat on jättänyt valiokunnalle asiantuntijalausunnon yhdessä Suur-Helsingin kristillisen koulun kanssa.
Lausunto eduskunnan sivistysvaliokunnalle
HE 173/2020 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Esityksen yhteydessä on tuotu esiin hankkeen historiallisuus ja viitattu edelliseen koulu-uudistukseen 1960- ja 70-luvuilla. Silloinen muutos merkitsi radikaalia puuttumista vallinneisiin oloihin. Sivistysvaliokunta oli 13.3.1968 antamassaan mietinnössä lieventänyt oppikoulujen kunnallistamista koskevaa koulujärjestelmälakia siten kuuluvaksi, että ”ja on yksityisen oppikoulun omistajalle varattava tilaisuus valita haluaako hän luovuttaa koulunsa varoineen ja velkoineen kunnan haltuun vai käyttää kouluaan kunnan peruskoulua korvaavana kouluna.” Perusteluina sivistysvaliokunta viittaa perustuslakivaliokunnan 8.11.1967 lausuntoon no. 3, jonka mukaisesti hallituksen esityksen tarkoituksena oli kiertää hallitusmuodon pakkolunastusmenettelyä. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon liittyvässä 25.9.1967 päivätyssä muistiossa todetaan, että oppivelvollisuuden laajentaminen ei edellytä lain säätämistä perustuslainsäätämisjärjestyksessä, kun opetus edelleen on kaikille maksutonta. Nyt käsillä oleva hallituksen esitys merkitsee kaikille maksuttoman perusopetuksen takaavan perustuslain säädöksen kiertämistä.
Oppivelvollisuuden laajentamishanke vaikeuttaa huoltajien mahdollisuutta antaa lapsilleen oppivelvollisuuden mukaista kotiopetusta tai mahdollisuutta järjestää koulumaista opetusta ilman perusopetuksen järjestämislupaa. Nämä oikeudet ovat olleet Suomessa hyvin turvattuja. Perustuslain mukaisen oppivelvollisuuden täytyy myös käytännössä tarkoittaa todellista valinnan mahdollisuutta ei vain paperille kirjoitettua korulausetta. Perustuslain määräyksen jokaisen oikeudesta maksuttomaan perusopetukseen täytyy tarkoittaa sitä, että kaikkea oppivelvollisuuden suorittamista tuetaan. Kotiopetuksen rankaisemista ei voida perustella. Helsingin eurooppalaisen koulu ja joidenkin vieraskielisten ja ulkomailla olevien koulujen oikeus periä maksuja on etu, ei rangaistus. Julkisen vallan tulee tukea myös kotiopetusta.
Hallituksen esityksessä pyritään heikentämään kotiopetuksen asemaa mm. vaatimalla lapsia osallistumaan perusopetuslain vastaisesti erityiseen tutkintoon saadakseen perusopetuksen päättötodistuksen. Perusopetuslain 38 §:n mukaan oppivelvollinen sen sijaan voi osallistua erityiseen tutkintoon. Mitään osallistumisvelvollisuutta ei ole laissa määrätty. Erityisen tutkinnon vaatiminen on näin ollen perusopetuslain vastaista ja asettaa nämä oppilaat eriarvoiseen asemaan. Tämä on nuorten oppilaitten oikeusturvan vastaista. Tästä huolestuttavana esimerkkinä on Vantaan kaupungin toiminta viime keväältä (2020). Vantaan kaupunki vaati kaikkia vantaalaisia kotiopetuksessa olleita yhdeksäsluokkalaisia suorittamaan erityisen tutkinnon saadakseen päättötodistuksen. He joutuivat tenttimään kaikki lukuaineet koko yläkoulun osalta. Tutkiva opettaja oli jo hyväksynyt osan seitsemän- ja kahdeksanluokkalaisten suoritukset. Vantaan kaupungin virkamiehet puolustivat kantaansa viittaamalla Opetushallituksen ohjeistukseen. Tämä yllätti meidät huoltajat ja opettajat täysin, kunnes huomasimme, että opetushallitus tosiaan ohjeistaa näin kotisivuillaan:
Mikäli huoltaja haluaa kotiopetuksessa olevan oppivelvollisen saavan opinnoistaan todistuksen, jossa todetaan kotiopetuksessa suoritetut opinnot ja annetaan sanallinen arvio tai numeroarvosana osaamisen tasosta, on oppivelvollisen osallistuttava perusopetuslain 38 §:n mukaiseen erityiseen tutkintoon. (oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kotiopetus)
Teimme tästä kansanedustaja Antero Laukkasen kanssa valituksen Opetushallitukselle ja kävimme tapaamassa vastuuhenkilöitä esittäen asiamme, mutta muutoksia ohjeistukseen ei tältä osin tehty.
Kokonaisuudessaan velvoitettaisiin perusopetuslain vastaisesti noudattamaan kotiopetuksessa Opetushallituksen määräämän opetussuunnitelman perusteita. Perusopetuslain (628/1998), perusopetusasetuksen (852/1998) ja valtioneuvoston tuntijakoasetuksen (422/2012) mukaisesti Opetushallitus on 22.12.2014 perusopetuksen järjestäjille osoitetulla määräyksellä, velvoittanut ne noudattamaan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita 2014. Kotiopetus ei ole järjestettyä opetusta. Kotiopetus on lainsäädännössä säännelty vapaammin; siihen soveltuvia perusteita ei ole laadittu eikä pidäkään laatia. Kotiopetuksessa noudatetaan tuntijakoasetusta (422/2012).
Esityksessä on luotu uudenmuotoinen oppivelvollisuuskoulutus, joka ei olisi perusopetusta, mutta kuitenkin pakollista. Hallituksen esityksessä todetaan, että perusopetuksen maksuttomuutta koskevan perustuslain 16 §:n taustalla on Suomea velvoittavat ihmisoikeussopimukset. Vain lyhyelle maininnalle jää Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2 artikla. Tuomioistuin on julkaissut artiklaa koskevan oikeustapausoppaan, ja ihmisoikeussopimuksen valmisteluaineisto on helposti saatavilla. Tuomioistuin on soveltanut artiklaa laajasti ja katsonut, että sopimusosapuolten tulee koulutuksen alalla omaksumia tehtäviä hoitaessaan noudattaa sopimusta myös esimerkiksi rahoituksessa. Suomi ei ole jättänyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2 artiklaan varaumia kuten useat sopimusosapuolet, jotka pidättyvät avustamasta taloudellisesti vaihtoehtoisia yksityisiä opiskelumuotoja. Kansainvälisesti poikkeuksellisen velvoittavaa perusopetuksen maksuttomuutta koskevaa perustuslain 16 §:ää tulee tarkastella tässä valossa. Tämä esityksen puute on aivan ratkaiseva. Vain perusopetus voi olla pakollista.
Käsityksemme on, että lainsäädäntövalta ei ole niin rajaton, että perustuslain muuttamiselle säädetyssä järjestyksessä olisi mahdollista järjestää asioita aivan poiketen voimassa olevan oikeusjärjestyksen yleisistä periaatteista. Näiden periaatteiden pohjalla pysyen ei voida säätää hallituksen esittämää oppivelvollisuutta.
Emme kannata eduskunnalle jätettyä esitystä. Mielestämme esitys tulee kokonaan hylätä.
Kunnioittavasti
Helsingissä 11.11.2020
Jan Cedercreutz, johtaja
Agape-Keskus ry
Suur-Helsingin kristillinen koulu
Juhani Paavolainen, puheenjohtaja
Suomen kotiopettajat ry
Viranomaisjärjestelmä ei kykene korjaamaan itse tekemiään virheitä
Hallitusmuodon 82 §:n 2 momentin kirjoitus, kotiopetus ei ole viranomaisten valvonnan alaista, tulee palauttaa perustuslakiin. Ei riitä, että uuden perustuslain yhteydessä sanotaan, että kotiopetuksen asemaa ei ole tarkoitus muuttaa, kun perustuslaillinen oikeus opettaa itse lapsensa joutuu loukatuksi.
Katso ja lue MTV Uutisissa toimittaja Outi Airolan raportti Tommysta ja Karoliinasta, joiden oikeutta kotiopettaa loukattiin. Kotiopetusvalintansa vuoksi myös Karoliinan ja hänen seitsemän kuukauden ikäisen lapsensa ihmisoikeutta rintaruokintaan loukattiin (ks. Yleissopimus lapsen oikeuksista 24 artikla kohta e).
Professori Veli Merikoski kirjoitti perustuslakivaliokunnalle 29.4.1969 perustuslain muuttamisesta ja kiinnitti huomiota mm. hallitusmuodon 82 §:n 2 momenttiin. "Kotiopetuksen jättäminen ulottumattomiin viranomaisten valvonnanalaisuudesta ei ole sovitettavissa yhteen oppivelvollisuusjärjestelmän kanssa. Itse asiassa jo vuoden 1921 oppivelvollisuuslaki jätti valvontakiellon kokonaan vailla merkitystä." Merikoski jättää mainitsematta, että oppivelvollisuuslaki valmistui jo vuonna 1907, mutta keisari jätti lain vahvistamatta. Oppivelvollisuuslain säätäminen tapahtui rinnan hallitusmuodon säätämisen kanssa. Eduskunnassa suoritettiin äänestys hallitusmuodon pykälistä. Oskari Mantere esitti saman kannan kuin aatetoverinsa Merikoski 50 vuotta myöhemmin, että kotiopetuksen turvaa ei tulisi ottaa hallitusmuotoon. Mantereen (ja Merikosken) kanta hävisi äänestyksessä, ja kotiopetus on saanut nauttia vapaudesta jo sata vuotta.
Merikoski kuitenkin jatkaa. "HM 82 § 2mom. soveltuu esimerkiksi siitä, kuinka hallitusmuodon selvä säännös on asiallisesti kumoutunut vakiintuneen lainsäädäntökäytännön kautta. Korrekti menettely olisi luonnollisesti ollut se, että tuo säännös olisi kumottu nimenomaisin perustuslakia muuttavin lainsäädäntötoimin." Hallitusmuodon selvä säännös on kuitenkin jäänyt voimaan perustuslain uudistuksen yhteydessä eikä sitä ole kumottu, kuten Mantere ja Merikoski toivoivat sekä heidän aatetoverinsa edelleen toivovat.
Hallituksen esitys oppivelvollisuuslaiksi on tänään lähetekeskustelussa eduskunnassa
Suomen kotiopettajat ry piti vuosikokouksen Kokkolassa 31.10.2020. Kuuntele toimittaja Petri Kuikan juttu kotiopetuksesta Radio Suomessa.
https://areena.yle.fi/audio/1-50674031
Sanna Marinin hallitus hakoteillä koulunuudistuksessa
Hallitus ei ole edelleenkään ymmärtänyt oppivelvollisuuden ja perusopetuksen yhteyttä. Perusopetusta on se opetus, joka kuuluu oppivelvollisuuteen. Hallituksen esityksessä 173/2020 väitetään, että perustuslain 16 § ei määrittele perusopetuksen sisältöä (s. 281). Perusoikeuden ydinsisältö on kuitenkin kristallinkirkas, Se on perusopetuksen maksuttomuus. Hallitus pyrkii sivuuttamaan perusoikeuksia selittämällä maksuttomuuden koskevan vain oppivelvollisia. Hallitus muuttaisi perustuslain ydinsisältöä tavallisella lailla perustuslain 72 §:n mukaisessa järjestyksessä, vaikka esitys tulisi käsitellä 73 §:n mukaisessa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Hanke on kunniaton.
Hallituksen esityksessä pyritään luomaan uusi, perusopetuksesta poikkeava kokonaisuus, josta käytettäisiin oppivelvollisuuskoulutus-käsitettä. Käsite ei ole kuitenkaan uusi, vaan sitä käytettiin perusopetuksen synonyyminä peruskoulua suunniteltaessa 1960-luvulla (ks. esim. 28.3.1963 asetettu ministerivaliokunta ja KM 1970:A4, s. 20). Oppivelvollisuuskoulutus on myös sisällöllisesti sama kuin perusopetus. Kyse ei ole vain perustuslain muodollisesta säädöksestä, jota hallituksen esityksellä on tarkoitus kiertää.
Hallitus osoittaa suurta yksityisyritteliäisyyttä irrottaessaan oppivelvollisuuskoulutuksen omaksi pakkohallintoalueekseen, jota eivät koske perus- ja ihmisoikeudet eikä tavallinen lainsäädäntökään. Esityksessä vedotaan siihen, että vuoden 1998 perusopetuslaki on säädetty ilman perustuslakivaliokunnan myötävaikutusta. Tämän täytyy tarkoittaa sitä että perusopetuslaki, toisin kuin hallituksen esitys, on perustuslain mukainen. Tämä ei oikeuta tekemään johtopäätöstä, että perustuslain vastainen hallituksen esitys voitaisiin säätää ilman perustuslakivaliokunnan myötävaikutusta. Ei ole estettä säätää perustuslain 16 § 2 momentin mukaista koulutusta maksuttomaksi, mutta on virheellistä vedota perusopetuksen pakollisuuteen ja tehdä myös muusta koulutuksesta kuin perusopetuksesta pakollista.
Esityksen sivulla 282 kuvataan perusopetuksen oikeusoloja. Kirjoittajat unohtavat, että eräät koulutusta koskevat hallitusmuodon kohdat jätettiin perusoikeusuudistuksen säätämisen yhteydessä voimaan. Perusopetuslain esitöissä on useita viittauksia hallitusmuodon 82 §:n 2 momenttiin, jonka mukaisesti kotiopetus ei ole viranomaisten valvonnan alaista. Tällainen viittaus on myös perusopetuslain 26 §:n oppivelvollisuuden suorittamista koskevan säädöksen kohdalla. Myös vuoden 2000 perustuslain esitöissä on vastaava viittaus ja todetaan, että vaikka kotiopetusta koskevaa hallitusmuodon kirjoitusta ei enää oteta uuteen perustuslakiin, tällä ei ole tarkoitus muuttaa kotiopetuksen asemaa.
Sanna Marinin hallitus pyrkii esityksellään sementoimaan kotiopetuksen vainon. Esityksessä viitataan keskustelua herättäneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaisesti kotiopetuksessa oleva lapsi menettää kaikki sosiaaliset oikeutensa siirtyessään kotiopetukseen. Esityksessä ei mainita käytyä keskustelua. Sekä käräjäoikeus, että oikeuskansleri Jaakko Jonkka ovat hyvin perustelluissa ratkaisuissaan päätyneet vastakkaiseen arviointiin kuin hallinto-oikeus puutteellisesti perustellussa kannanotossaan. Hallituksen esitykseen ei liity minkäänlaista periaatteellista oikeustilan punnintaa tai eri näkemysten arviointia. Sosiaaliset oikeudet aiotaan riistää kotiopetuksessa olevilta lapsilta myös toisen asteen koulutuksessa kuten esityksen sivulla 289 todetaan.
Kotiopetusta koskevia perusopetuslain kohtia ei olla muuttamassa, mutta esitykseen sisältyy perusopetuslain vastaisia käytänteitä. Näitä ovat velvollisuus osallistua erityiseen tutkintoon ja velvollisuus noudattaa kotiopetuksessa kouluopetukseen tarkoitettua ja siinä noudatettavaa opetussuunnitelman perusteita. Esityksellä heikennetään myös merkittävästi kotiopetusperheiden oikeusturvaa. Perusopetuslaista poistettaisiin sen 45 §, joka on mahdollistanut väärinkäytösten tuomioistuinkäsittelyn. Uudessa oppivelvollisuuslaissa tuomioistuinkäsittelyn oikeusturva käytännössä poistuisi ja perheet pakotettaisiin opetusviranomaisten tahtoon huostaanoton uhkaa käyttämällä.
Suomen kotiopettajien käsityksen mukaan lainsäädäntövalta ei ole niin rajaton, että perustuslain muuttamiselle säädetyssä järjestyksessä olisi mahdollista järjestää asioita aivan poiketen voimassa olevan oikeusjärjestyksen yleisistä periaatteista. Näiden periaatteiden pohjalla pysyen ei voida säätää hallituksen esittämää oppivelvollisuutta. (Ks. Ståhlberg, Kaarlo Juho: Yksityisoikeudellinen säätiö ja valtiovalta. LM 1935, s. 58)
Oikeusministeriö toteaa lausunnossaan luonnoksesta hallituksen esitykseksi oppivelvollisuuslaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi, että on ongelmallista, kun esityksessä ei ymmärretä perusopetus-käsitteen sisältöä
Perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaan perusopetukseksi on katsottava se opetus, joka kuuluu oppivelvollisuuteen. Perustuslain 16 §:n 1 momentti takaa jokaiselle subjektiivisen oikeuden maksuttomaan perusopetukseen. Ehdotus vaikuttaa oikeusministeriön mielestä ongelmalliselta, kun maksuttomuus rajataan vain oppivelvollisia koskevaksi ja suljetaan aikuiset ja alkuperältään muut kuin vakinaisesti Suomessa asuvat lapset maksuttomuuden ulkopuolelle.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies kiinnittää huomiota lausunnossaan siihen, että hallituksen luonnoksessa ei seurata hallituksen esitysten vuonna 2019 uudistettuja laatimisohjeita, joiden mukaan perus- ja ihmisoikeusvaikutusten huolellinen arviointi tulisi tehdä esityksen laatimisvaiheessa. Luonnoksessa tähän on kiinnitetty huomiota vain kolmen tekstikappaleen verran. Apulaisoikeusasiamiehen mielestä perus- ja ihmisoikeusvaikutusten huolellinen arviointi ei ole lausuntomenettelyssä tarkoituksenmukaista, eikä aikataulullisesti mahdollistakaan.
Uudistus kytkeytyy useisiin Suomea sitoviin ihmisoikeussopimusmääräyksiin, mm. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2 artiklaan. Apulaisoikeusasiamies toteaa myös, että pääsääntöisesti perustuslain säännökset taloudellista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista eivät välittömästi perusta subjektiivisia oikeuksia. Maksutonta perusopetusta koskeva perustuslain 16 §:n 1 momentti on poikkeus tästä pääsäännöstä, eikä maksuttomuudesta voida poiketa lailla. Kysymys on ilmeisesti valtiosääntöoikeudellinen, apulaisoikeusasiamies toteaa.
Verrattuna perusoikeusvaikutusten huolelliseen arviointiin, hallituksen luonnoksessa käsitellään paljon laajemmin kotiopetuksessa olevien lasten oikeudesta maksuttomaan perusopetukseen käytyä oikeudenkäyntiä. Luonnoksessa viitataan korkeimman hallinto-oikeuden 16.4.2013 antamaan, taltionumero 1297, diaarinumero 3985/3/11 päätökseen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 7.12.2011 antamasta päätöksestä, taltionumero 11/0883/3, diaarinumero 00790/11/1301 tehdyn valituksen. Kun korkein hallinto-oikeus ei perustellut päätöstään, lausunnossa viitataan asiallisesti huomattavan vanhaan, lähes kymmenen vuoden takaiseen Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätökseen.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan lapsi menettää perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaisen oikeuden maksuttomaan perusopetukseen, kun laissa ei ole erikseen säädetty kunnalle velvollisuutta antaa etuuksia kotiopetuksessa oleville ja tätä käsitystä tukee perusopetuslain 31 §:n 3 momentin säännös opetuksesta, josta on oikeus periä maksuja. Hallituksen esitysluonnoksessa asiaa perustellaan lisäksi Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa esitetyllä selvityksellä, että oppilasta ei rekisteröidä oppilaaksi mihinkään kouluun. Kaikki perustelut ovat vanhentuneita.
Oppilaat merkitään tänä päivänä KOSKI-tietovarantoon koulun oppilaiksi yhtäläisesti riippumatta sitä suorittavatko he oppivelvollisuuttaan koulun opetuksessa vai kotiopetuksessa.
Perusopetuslain 31 §:n 3 momentti on perustuslain 81 §:n 2 momentin säännöksen vastainen. Perustuslain mukaisesti valtion viranomaisten virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuuden sekä maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään lailla. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt asiaan huomiota lausunnossaan PeVL 20/2007 vp. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen käsitys on yhteneväinen, että perusopetuslain 31 §:n 3 momenttia ei voida soveltaa analogisesti. Maksuja voidaan periä ainoastaan säädöksessä mainituissa tilanteissa (EOAK/1120/2018).
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 59/2010vp s. 5) huomauttanut, että jokaisella on subjektiivinen oikeus maksuttomaan perusopetukseen perustuslain 16 §:n 1 momentin perusteella. Opetus- ja kulttuuriministeriö on 27.11.2013 apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinille (EOAM/1420/2/10) antamassaan selvityksessä todennut, että on virheellistä tulkita perusopetuslain 4 §:ää niin, että se rajoittaisi perustuslain mukaista oikeutta maksuttomaan perusopetukseen. Perustuslakivaliokunta oli esittänyt, että virheelliset tulkinnat korjattaisiin perusopetuslakia muuttamalla. Hallituksen esitysluonnoksessa perusopetuslakiin tehtäisiin muutos, mutta ei perustuslakivaliokunnan toivomalla tavalla, vaan niin, että alkuperältään muut kuin vakinaisesti Suomessa asuvat lapset suljettaisiin maksuttoman opetuksen ulkopuolelle.
Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisussa viitataan myös eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen vastaukseen 30.7.2008, diaarinumero 3973/4/0/7, jossa hän toteaa, että Jyväskylän kaupunki on toiminut Opetushallituksen ohjeiden mukaisesti, kun se on kieltäytynyt antamasta kotiopetuksessa oleville lapsille ilmaista oppimateriaalia. Esittelijäneuvos Jorma Kuopuksen lähettämä kirje ei sisällä sellaista oikeudellista pohdintaa, jota voitaisiin pitää perus- ja ihmisoikeusvaikutusten huolellisena arviointina, mitä sen sijaan hallituksen esitykseltä edellytetään.
Keskuskauppakamari esittää omassa lausunnossaan, että oppivelvollisuusiän korottamiseen liittyvä valmistelu keskeytetään välittömästi eikä uudistusta toteuteta.
Suomen hallitus ajaa oppivelvollisuuden pidentämisen varjolla heikennyksiä kotiopetuksen asemaan. Lausunnon antamiselle varattu aika päättyi eilen 15.6.2020. Suomen kotiopettajat ry jätti lausunnon yhdessä Suur-Helsingin kristillisen koulun kanssa
Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (30.4.2020)
Esitysluonnos heikentää kotiopetuksen asemaa ja on perustuslain vastainen ja on esitetyssä muodossaan säädettävä perustuslain 73 §:n säätämisjärjestyksessä. Jotta ehdotetut lait voitaisiin käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, luonnokseen ja ehdotettuihin lakeihin tulisi mielestämme tehdä seuraavat muutokset:
Kunnioittavasti
Helsingissä 12.6.2020
Jan Cedercreutz Juhani Paavolainen
Koulun johtaja Puheenjohtaja
Suur-Helsingin kristillinen koulu Suomen kotiopettajat ry
Opetus- ja kulttuuriministeriö joutui myöntämään, että kevään perusopetuksen etäopetus ei ollut lainmukaista
Valtioneuvosto antoi tänään 4.6.2020 etäopetusta koskevan perusopetuslain muutosesityksen eduskunnalle. https://minedu.fi/paatos?decisionId=0900908f806b7685 Valitettavasti lainvastaisuuksia ei ole kokonaan onnistuttu esityksessä korjaamaan. Esitetyn perusopetuslain 20 a §:n 5 momentin mukaan karanteenissa, eristyksessä tai vastaavan lääkärin määräyksellä poissa olevan oppilaan opetusjärjestelyt voidaan järjestää perusopetuslain 18 §:n erityisin opetusjärjestelyin. Kyseinen lain kohta on tarkoitettu yksittäisten oppiaineiden poikkeaviin järjestelyihin eikä taivu yleiseen poikkeamiseen opetusjärjestelyistä.
Entiseen ei ole paluuta. Kotiopetukseen jäi noin 70.000 lasta koulujen avautuessa 14.5.2020. Myönteiset kokemukset auttoivat perheitä tekemään valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja. Mikään ei oikeuta asettamaan perheiden ratkaisuja arvostelun alaiseksi. Jokainen perhe on oikeutettu harkitsemaan itse itselleen parhaimman päätöksen.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut 30.4.2020 luonnoksen oppivelvollisuuden pidentämistä koskevasta lainsäädännöstä. Luonnoksessa ei ole tehty havaintoja maailman muuttumisesta. Vanha ja vanhentunut peruskoulujärjestelmä on ministeriön keino torjua vaatimukset uudistaa koulujärjestelmä oikeudenmukaisemmaksi.
Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen totesi 4.3.2020 Skotlannin parlamentissa pitämässään esitelmässä, että on turha teeskennellä Suomen koulutusjärjestelmän tuottavan tasa-arvoista oppimista. Samalla luokalla olevien lasten oppimiserot voivat olla viiden vuoden mittaisia. Jos halutaan tavoitella tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, oppimispolkuja tulee monipuolistaa ja suoda yksilöllisille järjestelyille mahdollisuus, Heinonen jatkaa. Tämä on valtava haaste opettajille, joskin uusi teknologia voi auttaa vastaamaan haasteeseen.
Suomessa tavoitteena on pyrkimys opetuskeskeisestä järjestelmästä oppimiskeskeiseen järjestelmään. Muodollisen opetuslaitosten tarjoaman opetuksen lisäksi on tärkeää herättää ja saattaa näkyville myös epämuodollinen oppiminen, jotta jokaisen ihmisen oivalliset taidot saisivat rakentua, Heinonen päättää. Lue tai kuuntele lisää: https://www.scotlandfutureforum.org/finnish-lessons-olli-pekka-heinonen/
Eduskunta päätti 16.4.2020, että valtioneuvoston varhaiskasvatuksen sekä opetuksen ja koulutuksen järjestämisvelvollisuutta koskevista väliaikaisista rajoituksista antaman asetuksen (126/2020) jatkamisesta annettua asetusta (191/2020) ei kumota. Uuden asetuksen mukaisesti lähiopetukseen siirrytään 14.5.2020.
Asetuksesta annetuissa asiantuntijalausunnoissa Kuntaliitto toteaa, että kunnat ovat joutuneet siirtymään täysin uuteen tapaan järjestää opetus, koska voimassa oleva esi- ja perusopetusta koskeva lainsäädäntö ei ole mahdollistanut ennalta varautumista ja asioiden harjoittelua ja kokeilua. Kuntaliitto kiinnittää myös huomiota siihen, miten tietosuojavaatimukset etäopetuksessa täyttyvät.
Opetushallitus painottaa, että perusoikeuksiin ja muihin oikeuksiin puuttuminen edellyttää myös poikkeusoloissa sitä, että säännökset ovat riittävän tarkkarajaisia. Asetus jättää opetuksen järjestäjille laajan harkintavallan siihen, miten se järjestää opetusta ja muuta toimintaa muuna kuin lähiopetuksena. Suuri harkintavalta olisi Opetushallituksen mielestä edellyttänyt perusteellisempaa oppilaiden ja huoltajien oikeusturvan tarpeen arviointia.
THL katsoo, että etätehtävien teko ei kaikissa perheissä onnistu ja lähiopetukseen pitäisi olla oikeus päästä myös sosiaalisin perustein.
Äkkiväärä peruskoulufundamentalismi on kieltänyt harhaoppisina kaiken kokeilun ja vaihtoehtoiset oppimisen tavat. Muun muassa perheiden valinnan perusteella kotiopetuksessa olevat ovat viranomaisten säälimättömän vainon kohde. Koronakriisi on paljastanut peruskoulun jälkeenjääneisyyden. Sen sijaan, että virheet olisi tunnustettu ja muutettu perusopetuslakia, turvauduttiin lain vastaiseen etäopetukseen, joka on ollut monelle silmät aukaiseva pelastus sopimattomasta peruskoulun puhdasoppisuudesta, mutta joka entisestäänkin lisää jäykän koulurakenteen aiheuttamaa eriarvoisuutta. Etäopetus on kotiopetusta, kotona järjestettyä opetusta, joka toimii ja on monelle parempi kuin koulu. Ks. https:// yle.fi/uutiset/3-11319968
Suomen 185.831:stä 1 -3 -luokkalaisesta noin 18.000 lasta on perusopetuksen lähiopetuksessa. Kotiopetuksessa on laskennallisesti 545.516 oppilasta. Kun tähän lisätään hallitusmuodon 82 §:n 2 momentin mukaisessa kotiopetuksessa olevat 437 oppilasta, kotiopetuksessa on yhteensä noin 546 tuhatta oppilasta (lukumäärät vuoden 2019 tiedoin; mahdollisesti lähiopetuksessa olevia erityisen tuen oppilaita oli yhteensä 48.197.)
Sivistysvaliokunta näytti luopuvan 19.3.2020 esittämästään näkemyksestä (SiVL 2/2020 vp, s. 3 ja 7), että asetuksella voidaan määrätä perusopetuksen toteuttamisesta etäopetuksena. Lausunnossaan 25.3.2020 (SiVL 3/2020 vp, s. 2) valiokunta korostaa, että etäopetuksen järjestäminen perusopetuksessa on uusi asia, sillä perusopetuslaissa ei siitä säädetä. Lausuntoa varten valiokunta kuuli asiantuntijoita kokouksessaan 24.3.2020 (SiVP 22/2020 vp, kohta 3). Yksikään asiantuntijoista ei jättänyt kirjallista lausuntoa; kaikkia kuultiin suullisesti. Suomen kotiopettajien valiokunnan virkailijoilta saaman selvityksen mukaan valiokunta katsoo, että valtioneuvoston varhaiskasvatuksen sekä opetuksen ja koulutuksen järjestämisvelvollisuutta koskevista väliaikaisista rajoituksista antaman asetuksen (126/2020) 3 § antaa toimivaltuudet etäopetuksen järjestämiseen perusopetuksessa. Suomen kotiopettajien käsityksen mukaan perusopetuksen etäopetuksesta olisi tullut säätää lailla. Valmiuslain 109 §:n 2 momentin mukaan poikkeusoloissa on mahdollista rajoittaa opetuksen järjestäjälle normaalioloissa säädettyä tai määrättyä opetusvelvollisuutta. Kuten tunnettua (Matti Lahtinen YLE:n haastattelussa 17.3.2020), etäopetus oppivelvollisuusikäisten opetuksen muotona ei ole sallittu.
Toimivaltuuksien ottaminen tuosta vaan särkee lukot, jotka oikeusjärjestys viranomaistoiminnalle poikkeusoloissakin asettaa, kuten perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd) ja varapuheenjohtaja Antti Häkkänen (kok) painottivat valiokunnan tiedostustilaisuudessa 19.3.2020 (ks. myös KHO 2000:10.) Oppivelvollisuudesta säädetään perustuslain 16 §:n 1 momentin toisen lauseen mukaan lailla. Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan lailla on säädettävä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat lain alaan. Perustuslain 107 §:n mukaan perustuslain kanssa ristiriidassa olevaa asetusta ei saa soveltaa viranomaisten toiminnassa. Oppivelvollisten etäopetus ei ole palautettavissa laissa olevaan toimivaltaperusteeseen. Tietämättämme saatamme kaikki toimia väärin, tietoinen lain rikkominen ei ole sallittua kenellekään.
Perustuslakivaliokunta katsoo, että asetusten 126/2020 ja 131/2020 perusopetusta koskeva sääntely on pääosin asianmukaista, saadun selvityksen valossa välttämätöntä ja sen verraten lyhyt voimassaoloaika huomioiden myös oikeasuhtaisuusvaatimuksen mukaista. (PeVM 6/2020 vp) Perustuslakivaliokunta pitää asetuksen 126/2020 luetteloa yhteiskunnan kannalta kriittisillä aloilla työskentelevistä puutteellisesti perusteltuna ja siten perustuslain 6 §:n vastaisena. Tällaisen luettelon laatimista valiokunta pitää sinänsä perusteltuna. Valiokunta pitää asianmukaisena valtioneuvoston toimintaa, kun se on viipymättä poistanut kriittisiä aloja koskevan rajauksen. Perustuslakivaliokunnan mietinnöstä 25.3.2020 ei näin ollen käy ilmi, miltä osin sääntely ei ole asianmukaista. Luultavasti perustuslakivaliokunnan työskentelyä leimaa tässäkin pragmatismi tiukan perustuslainmukaisuuden valvonnan sijasta.
Eduskuntakäsittelyssä Sari Sarkomaa (kok) totesi, että perusopetus ei tunne etäopetusta. Opetusministeri Li Andersson (vas) puolestaan katsoi, että perusopetuslainsäädäntö ei tunne kunnolla etäopetusta. Anneli Kiljunen (sd) totesi, että [sivistys]valiokunnassakin on selvinnyt, että etäopetusta ei ole laissa määritelty selkeästi (PTK 31/2020/4 vp).
Valtioneuvosto on muuttanut 23.3.2020 alkaen perusopetuksen järjestämisvelvollisuuden rajoituksia siten, että sekaannusta aiheuttanut maininta kriittisillä aloilla toimivien huoltajien lasten oikeudesta saada lähiopetusta on poistettu. Nyt tämä oikeus on kaikilla perusopetuksen 1 - 3 vuosiluokkien oppilailla. Opetusministeri Li Andersson on kuitenkin toistuvasti vedonnut vanhempiin, että eivät lähetä lapsiaan kouluun.
Päätösvalta asiassa näyttää siirtyneen huoltajille. Asetuksen taustamuistion mukaan kotiin jääviin oppilaisiin sovellettaisiin kuitenkin perusopetuslain 18 §:n mukaista oppilaan opetuksen järjestämistä toisin kuin perusopetuslaissa säädetään ja määrätään. Tämä on ongelmallista. Kyseinen perusopetuslain kohta on tarkoitettu korvaamaan peruskouluasetuksen 38 §:ää, jonka mukaan oppilas voidaan vapauttaa yksittäisen aineen opiskelusta eikä säädös muutenkaan mahdollista yleistä poikkeamista säädöksistä ja määräyksistä.
Taustamuistiossa 20.3.2020 toistetaan sivistysvaliokunnan lausunnon (SiVL 2/2020 vp, s. 3) näkemys, että valtioneuvoston asetuksen rajoitus luopua perusopetuksen lähiopetuksesta mahdollistaa etäopetuksen järjestämisen perusopetuksessa siinä laajuudessa, kun kunta harkitsee tarkoituksenmukaiseksi (s. 1). Sivistysvaliokunta ei palaa perusopetuslain eduskuntakäsittelyssä (SiVM 3/1998 vp, s. 26) esittämäänsä kannanottoon, jossa valiokunta torjui hallituksen esittämän mahdollisuuden järjestää opetusta myös oppilaan kotona. Professori Tuomas Ojanen toteaa (Asiantuntijalausunto EDK-2020-AK-291031 s. 7, alav. 1; EDK-2020-AK-291385 s. 6, alav. 3), että asetuksella tai määräyksellä ei voida antaa yleisiä oikeussääntöjä lain alaan kuuluvista asioista. On kestämätöntä päätellä, että asetuksella voitaisiin implisiittisesti luoda määräys, jota ei voida eksplisiittisesti antaa.
Perusopetuksen järjestäminen etäopetuksena edellyttää perusopetuslakiin tehtävää muutosta. Tämän ei pitäisi olla hankalasti säädettävissä, sisältyihän tätä koskeva ehdotus perusopetuslakia koskevaan hallituksen esitykseen koulutusta koskevaksi lainsäädännöksi. (HE 86/1997 vp, s. 35. "Kunta voisi osoittaa tarvittaessa lapsen käymään koulua myös kotonaan tai muussa sopivassa paikassa, jos se esimerkiksi lapsen vammaisuuden tai muun syyn takia olisi perusteltua. Kysymys olisi tällöinkin kunnan järjestämästä opetuksesta eikä hallitusmuodon 82 §:ssä tarkoitetusta kotiopetuksesta, jonka lapsen huoltajat ovat valinneet.")
Lapinjärven kunnassa lähes kaikki oppilaat ovat etäopetuksessa. Etukeno auttoi. Kunta on ollut mukana valtioneuvoston Kokeileva Suomi -hankkeessa ja järjestänyt etäopetusta 500 km:n päässä olevalle Eskolan kyläkoululle Kannuksessa. Kokeilussa hankitut kokemukset ja tekninen valmius mahdollistivat joustavan siirtymisen etäopetukseen. Kiitos valtioneuvoston kanslian ennakkoluulottomuuden ja rohkeiden kyläläisten Kannuksessa, niin lasten kuin aikuisten. Lue lisää Loviisan Sanomissa: https://www.loviisansanomat.fi/artikkeli/850378-etunojasta-oli-hyotya-lahes-kaikki-etaopetuksen-piirissa-lapinjarvella
Valtioneuvoston 18.3.2020 voimaan tulleen asetuksen 126/2020 mukaisesti perusopetus jatkuu etäopetuksena 13.4.2020 asti. Asetuksesta puuttuu nimenomainen säännös, joka mahdollistaisi etäopetuksen. Normaalioloissa oppivelvollisten, toisin kuin lukioikäisten, etäopetusta ei ole sallittu järjestetyssä opetuksessa. Etäopetus on mahdollista hallitusmuodon 82 §:n 2 momentin mukaisessa kotiopetuksessa.
Katja-Marika ja Rasmus Mäkinen antavat käytännön neuvoja kuinka kotiopetuksesta suoriutuu. https:// yle.fi/uutiset/3-11261008
Opetushallitus on korjannut turvattomuutta lisäävää ja lainvastaista kotiopetusohjettaan. Ohjeessa ei enää mainita, että kunta ei ole velvollinen järjestämään kouluterveydenhuollon palveluja. Kunta on velvollinen järjestämään nämä palvelut myös kotiopetuksessa olevalle oppilaalle. Lain mukainen tieto asiassa on ollut THL:n sivuilla ainakin 12.1.2018 lähtien. Korkeimman hallinto-oikeuden 15.9.2019 (taltionumero 4643) päätöksen asiakirjoissa Opetushallituksen ohje on kirjoitettu lainvastaisessa muodossaan. Ohje on kouluterveydenhuollon osalta oikaistu.
Opetushallituksen ohjeen muita virheitä ovat muun muassa oikeuden maksuttomaan oppimateriaaliin kieltäminen ja velvollisuus noudattaa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita kotiopetuksessa. Oppivelvollisten oikeus maksuttomaan oppimateriaaliin on oppivelvollisuuden suorittamiseen kuuluva oikeus. OPS:ia tulee perusopetuslain 15 §:n mukaan noudattaa järjestetyssä opetuksessa, kouluopetuksessa. Pääjohtaja Aulis Pitkälä on allekirjoittanut asiaa koskevan Opetushallituksen määräyksen 22.12.2014.
Kansakoulu oli maksullista aina Suomen itsenäistymiseen asti. Koulumaksuista puolet meni opettajille, toinen puoli koulun välineistön kartuttamiseen. Oppilasmaksujen poistaminen olisi pitänyt tehdä perustuslain säätämisen mukaisesti, koska opettajilla, jotka säätyvaltiopäivi
© 2023. Suomen kotiopettajat ry.