Yhdistyneen kuningaskunnan Työväenpuolue haluaa seurata Suomen esimerkkiä ja sosialisoida maan yksityiskoulut ja siirtyä maksuttomaan koulujärjestelmään. Lisäksi työväenpuolue haluaa uudelleen sosialisoida elinkeinoelämää ja infrastruktuuria. Toisen maailman sodan jälkeen Suomessakin asetettiin komiteoita selvittämään elinkeinoelämän sosialisointia. Toisin kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Suomen kirjoitettu perustuslaki esti sosialisointihankkeet, oikeusjärjestyksen mukainen sosialisointi ei Suomessa olisi mahdollista. Kumouksellinen sosialisointi olisi toki mahdollinen.
Maksuton opetus herätti runsaasti mielenkiintoa brittimediassa. BBC:n faktantarkastajat olivat yhteydessä Suomen opetus- ja kulttuuriministeriöön, joka lausui "Charging tuition in basic education is prohibited by the Finnish constitution." Lue artikkeli täällä. Oikeuskansleri on aikaisemmin esittänyt saman kysymyksen ministeriölle. Selvityksessään oikeuskanslerille opetus- ja kulttuuriministeriö ei mainitse, että perustuslain mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen, vaan katsoo, että ”Oikeus saada maksutonta perusopetusta ja siihen liittyvää maksutonta materiaalia ei koske niitä, jotka ovat päättäneet jättää käyttämättä mahdollisuuden osallistua kunnan järjestämään opetukseen.” Myös oikeuskäytännössä on omaksuttu ministeriön virheellinen kanta, että maksuttomuus koskee vain perusopetusjärjestelmän sosialisoidussa, kunnallisessa osassa olevia oppilaita. Oikeuskansleri olisi ratkaissut asian toisin. Tuomioistuimen huonot ratkaisut eivät ole laki.
BBC:n faktantarkastajat eivät kyenneet löytämään yhtäkään toista maata, jossa maksut perusopetuksesta ovat kiellettyjä. Valitettavasti maksuttomuus ei toteudu Suomessakaan, ja valitettavaa, että brittiyleisö ei saanut asiassa oikeaa tietoa. Perustuslaki on ministeriölle korulause, jota mielellään esitellään vieraille, mutta samanaikaisesti ministeriö toteuttaa vastakkaista, kovaa ja perustuslaista piittaamatonta politiikkaansa. Kumouksellisen sosialisoinnin liittäminen Suomen harjoittamaan koulutusvientiin ei saata olla viisasta. BBC on aikaisemmin kytkenyt suomalaisen koulun hallintomallin Skotlannin hallituksen koulun uudistamishankkeisiin.
Marksilaisen ja fasistisen sosialismin ero ei ole suuri. Peruskoulun suunnittelija Yrjö Ruutu totesi puoluekantaansa vaihtaessaan, että hänen kansallissosialistinen koulutuspoliittinen ohjelmansa sopi muuttamattomana koulutuspoliittiseksi ohjelmaksi myös SKDL:ssa. Siinä, missä marksilaisuus tavoittelee sosialisoinnilla työväestön diktatuuria, fasismi tavoittelee keskiluokan diktatuuria. Reino Henrik Oittinen esitti koulujärjestelmän muutosta pohtineessa ministerivaliokunnassa, että ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään, niihin, jotka kykenevät suunnittelemaan tai johtamaan ja muihin. Peruskoulun tavoite olisi hyödyntää koko lahjakkuusreservi, josta kyvykkäimmät seulotaan. Tämä argumentti kelpasi kaikille koulun uudistajille. Opetuksen perustaksi Oittisen yhteiskunnalliset näkemykset eivät kelpaa.
Korkein hallinto-oikeus eväsi päätöksellään 15.8.2019 kotiopetuslapsilta oikeuden osallistua kunnan maksuttomiin kerhoihin. Puolangan sivistyslautakunta päätti, että perheen alaikäisillä lapsilla ei ole oikeutta osallistua koulun järjestämiin kerhoihin. Lautakunta perusteli päätöstään Opetushallituksen ohjeella, jonka "mukaan kunta ei ole velvollinen järjestämään palveluja tai etuuksia kuten koulun kerhotoimintaa lapsille, jotka eivät osallistu kunnan järjestämään perusopetukseen ja joita ei ole rekisteröity koulun oppilaiksi. Ko. lapset opiskelevat kotona."
Opetushallituksen ohjeessa oppivelvollisuuden suorittamisesta kotiopetuksena ei ole mainintaa oppivelvollisuuteen kuulumattoman kerhotoiminnan kieltämisestä. Ohjeen perusteella ei voida tietää, tavoitteleeko Opetushallituskin kotiopetuslasten eristämistä muista ikätovereistaan ja yhteiskunnan palveluista. Kun kerhotoimintaa koskeva maininta puuttuu ohjeesta, hallinto-oikeuden olisi pitänyt tiedustella Opetushallituksen kantaa. Asian selvittämiseksi Suomen kotiopettajat on pyytänyt tapaamista pääjohtaja Heinosen kanssa. Tapaamisessa 9.10.2019 pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen ja johtaja Matti Lahtinen vahvistivat Suomen kotiopettajille, että Opetushallitus ei ole ohjeistanut kieltämään kerhoja kotiopetuslapsilta. Pikemmin kerhotoiminnan tulisi olla kuntalaisten hyvinvointia edistävää toimintaa, jota kunta jäsenilleen tarjoaa. Puolangan kunnan ja korkeimman hallinto-oikeuden käsitys asiassa on näin vastakkainen kuin Opetushallituksen kanta asiassa. Hallinto-oikeus katsoi, "että Puolangan kunta on voinut harkintavaltansa puitteissa päättää Opetushallituksen ohjeistuksen mukaisesti, että kunta ei ole velvollinen järjestämään kerhotoimintaa oppivelvollisille, jotka eivät osallistu kunnan järjestämään perusopetukseen." Kunta ei ole kohdellut jäseniään tasapuolisesti eikä kohtelua voi perustella Opetushallituksen ohjeella. Päätöksen perusteet ovat olleet epäasiallisia. Puolangan kunta on käyttänyt harkintavaltaansa väärin.
Ongelmallisempaa on kuitenkin itse ohje, joka ei ole kuntia velvoittava. Ohjeen sisältö noudattaa kumottua peruskoululakia 476/1983. Ohjeen tulisi olla voimassa olevan perusopetuslain 628/1998 mukainen. Opetushallitus voi antaa velvoittavina noudatettavia määräyksiä, kuten kouluja velvoittava perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet, joita opetuksen järjestäjät eivät voi jättää noudattamatta tai poiketa niistä.
Selityksessään korkeimmalle hallinto-oikeudelle Puolangan sivistyslautakunta vetosi korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen 16.4.2014, jossa todetaan, että kunnalla ei ole laista johtuvaa velvollisuutta antaa etuutta vapaaehtoisesti kotiopetuksessa opetettaville. Päätös on ongelmallinen. Perusteluissa viitataan perusopetuslain 31 §:n 3 momentin säännökseen, jonka tarkoitus on turvata lisärahoitusta vieraskielisille kouluille ja jonka mukaan opetuksesta voidaan periä maksuja. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan 20/2007 vp hallituksen esityksestä laiksi Helsingin eurooppalaiseksi kouluksi pitänyt mainitun laista säädöstä ongelmallisena. Valiokunnan mukaan päätösvalta maksuperusteista on annettu ministeriölle, vaikka maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään perustuslain 81 §:n 2 momentin mukaan kuitenkin lailla. Valtion maksuperustelain (150/1992) 5 §:n mukaan suoritteen tulee olla maksuton, jos sen tuottamisen ei voida katsoa kohdistuvan suoranaisesti yksittäiseen henkilöön, yritykseen eikä muuten tarkoin rajattuun ryhmään, jollei suoritteen maksullisuudelle ole erityistä syytä. Lisäksi päätöksessä kiistetään maksuttoman perusopetuksen subjektiivisen perusoikeuden luonne. Oikeus on kirjoitettu perustuslaissa niin, että se ei edellytä täydentävää lainsäädäntöä, siihen voidaan suoraan vedota oikeudessa.
Ongelmallisinta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä on mainittujen puutteiden lisäksi se, että päätöksessä on jätetty arvioimatta Euroopan ihmisoikeussopimuksessa valtiolle asetettu velvollisuus kunnioittaa sopimuksessa määriteltyjä oikeuksia ja velvollisuuksia. Ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 2 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössä on omaksuttu kanta, että valtion tulee kaikissa opetuksen alalla omaksumissaan tehtävissä noudattaa sopimusta. Nämä tehtävät koskevat myös opetuksen rahoitusta, jonka suhteen Suomen valtio on omaksunut sopimuksen minimi vaatimukset ylittävän perusopetuksen maksuttomuuden jokaiselle. Jokainen tarkoittaa kaikkia sopimusvaltion oikeudenkäyttöpiirissä olevia ihmisiä.
Oikeusvaltio-periaate (Rättsstat, Rule of Law, Rechtsstaat, Etat de droit) on jäänyt Euroopan neuvoston työssä vähemmälle huomiolle, kun on keskitytty demokratian ja ihmisoikeuksien korostamiseen. Vasta tämän vuosikymmenen aikana oikeusvaltio-periaate on saanut osakseen kasvavaa huomiota. Euroopan neuvoston alainen Venetsia-toimikunta antoi asiassa selonteon vuonna 2011. Oikeusvaltio rakentuu kuudesta perusaineksesta, joita ovat:
1) laillisuus, mukaan lukien avoin, vastuullinen ja demokraattinen prosessi lainsäätämisessä
2) oikeusvarmuus
3) mielivallan kieltäminen
4) oikeussuojan saatavuus, pääsy riippumattomaan ja puolueettomaan tuomioistuimeen, mukaan lukien hallintotoimien oikeudellinen valvonta
5) ihmisoikeuksien kunnioittaminen
6) syrjimättömyys ja tasa-arvo lain edessä
Kotiopetuksen kohtelu Suomessa ei ole oikeusvaltion arvon mukaista. Kunniaton viranomais- ja oikeuskäytäntö juontaa oikeusvaltio-periaatteesta piittaamattomasta yksityisen opetuksen ja oppilaitosten sosialisoinnista 1960- ja 70-luvun presidentti Kekkosen Suomessa. Samanlainen mielivalta ohjaa kotiopetusperheiden kohtelua, kun Opetushallitus antaa tänä päivänä hallinnollista informaatio-ohjausta evätä maksuton perusopetus sosiaalisine etuineen kotiopetuslapsilta. Ikään kuin valtion hallinnassa olevalla opetuksen alalla ei tarvitsisi kunnioittaa perus- ja ihmisoikeuksia, ja kotiopetuslapsia saisi syrjiä oikeuden luvalla. Suomen kotiopettajat odottaa, että Rinteen hallitus, jonka teemana on "Turvallinen oikeusvaltio Suomi", myös käytännössä suojelee ihmisten perusoikeuksia ja turvaa hyvän hallinnon ja riippumattoman oikeuslaitoksen.
Saksassa valoa pimeyden keskellä kotikoululaisille. Samanaikaisesti kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston lautakunta ei hyväksynyt Saksan viranomaisten rynnäköstä tehtyä valitusta suuren valiokunnan käsiteltäväksi, tuomioistuimet Saksassa ovat kumonneet sosiaaliviranomaisten puuttumisia lasten kotiopetukseen. Tuomioistuimet ovat neljässä tapauksessa katsoneet, kuten THL vastineessaan Suomessa, että kotiopetus ei ole uhka lasten hyvinvoinnille. Katso vastine täällä.
Lue lisää Saksan tilanteesta täällä.
Opetus- ja kulttuuriministeriön luonnos 7.5.2014 hallituksen esitykseksi oppivelvollisuuslaiksi merkitsee Opetushallituksen lausunnon mukaan koulupakkoa. Luonnoksessa lain 4 §:ssä säädettäisiin, että oppivelvolliselle ei synny oikeutta aina halutessaan suorittaa oppivelvollisuuttaan näyttöjä antamalla, vaan niiden järjestäminen ja vastaanottaminen sekä arvion tekeminen siitä, onko erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa oppivelvollisella edellytyksiä niihin osallistua, on vastaanottajan päätettävissä (s. 53).
Professori Ilkka Saraviita toteaa, kun maksuton perusopetus siirrettiin toisesta asiayhteydestä perusoikeuslukuun, sen mukana perusoikeussäännöstöön tuli näin myös perusvelvollisuus PL 20 §:n ohessa. Oppivelvollisuus säädettiin lakiviittauksin, joten tällä velvollisuudella on ydinsisältö, jota ei tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä voida muuttaa (Saraviita 2011, s. 240). Koulupakosta ei voida säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Salaisena pidetty lakiluonnoksen valmistelu sai osakseen ankaraa kritiikkiä. Vain Suomen Ammattiliitojen Keskusjärjestö SAK puolsi lausuntokierroksella luonnosta varauksetta.
Oppivelvollisuuskomitea (21.6.1907), jonka työn pohjalta Suomeen säädettiin oppivelvollisuuslaki vuonna 1921 katsoi, että yhteiskunta ei ole "oikeutettu anastamaan itselleen määräämisvaltaa lasten kasvatuksessa enemmän, kuin lasten ja sen oma menestys ehdottomasti vaatii. Se käsitys on myöskin oppivelvollisuuden säätämisessä tullut selvästi näkyviin. Yhteiskunta näet ei yleensä ole vaatinut lapsia ehdottomasti käymään koulua, vielä vähemmän juuri niitä kouluja, joita se itse on perustanut ja voimassa pitää. Vanhemmille on jätetty vapaus valita eri koulujen välillä taikkapa kodissaankin antaa opetusta lapsilleen, kun vain tämä opetus pääpiirteissään vastaa sitä, mikä samanikäisille yleisissä kouluissa annetaan. Yhteiskunta on säätänyt oppivelvollisuuden eikä koulunkäyntipakkoa." Kotiopetus nähtiin mm. Bernhard Estlanderin Berliinissä vuonna 1903 painattaman lentolehtisen mukaan viimeisenä keinona taistella ajan venäläistämispyrkimyksiä vastaan. Muutettavat muutettuina Estlanderin kuvaus vastaa tänä päivänä käytävää kamppailua opetuksen vapaudesta.
Komitea selvittää perusteellisesti oppivelvollisuutta ulkomailla, sekä historiaa, että ajantasaisia oloja. Kotiopetukselle on varattu oma lukunsa jokaisen maan kohdalla. Vanhimmiksi koululaeiksi mainitaan Gothan ja Yhdysvaltojen lait vuodelta 1642; Braunschweig (1647), Württenberg (1649) ja Itävalta (1774) olivat myös ensimmäisten joukossa. Preussin oppivelvollisuuslaissa vuodelta 1763 (General-Land-Schul-Reglement, 3 §) myönnettiin nimenomaisesti kotona opetetuille lapsille oikeus jäädä pois koulusta. Oppivelvollisuuskomitea pitää merkittävänä, että kotiopetus huomioitiin lainsäädännössä jo varhain (s. 8). Kotiopetuksen suojaaminen lainsäädännöllä ymmärrettiin tärkeäksi. Tämä vapaus säilyi Saksassa kunnes kansallissosialistinen, laittomana pidetty Saksa tulkitsi Weimarin tasavallan perustuslakia niin, että viimeisetkin puoluejohdon lapset pakotettiin kouluun.
Elokuussa 1919 säädetyn Weimarin perustuslain 122 artiklan mukaan vanhempien oikeuteen kasvattaa lapsiaan voidaan puuttua vain jos siitä on säädetty laissa. Vanhempien kasvatustehtävä on heidän ylin velvollisuutensa. Säädökset on siirretty Saksan nykyiseen peruslakiin, jonka 6 artiklan mukaan lasten huolto ja opetus (Erziehung, education, l'education) on vanhempien luonnollinen oikeus ja velvollisuus, joka kuuluu ensisijaisesti heille. Saksan peruslaissa ei ole mainintaa, joka kieltäisi nimenomaisesti kotiopetuksen. Kotiopetus ei ole Saksan peruslain vastaista, eikä kuudennessa artiklassa ole uskonnollista liittymää. Samoin Suomessa, kotiopetus ei vaadi mitään perusteluita, se on perheen valinta. Hakijoiden uskonnollinen vakaumus ei saisi johtaa siihen, että uskontoneutraaleja lakeja tulkitaan uskonnollisessa kontekstissa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole ottanut virallista kantaa kotiopetukseen, mutta kun se ei ole ottanut tutkittavakseen kotiopetusta sivuavaa valitusta eikä ole nimenomaisesti lausunut kotiopetuksesta tutkimissaan valituksissa, tuomioistuin näyttää suhtautuvan varauksellisesti kotiopetukseen. Tuomioistuin viittaa, että sopimusvaltioiden kesken ei ole yhteisymmärrystä pakolliseen opetukseen osallistumisesta. Toiset valtiot sallivat kotiopetuksen, toiset (Saksa, Ruotsi) edellyttävät pakollista osallistumista kouluopetukseen. Tuomioistuin ei pidä Saksan oikeuslaitoksen otaksumia virheellisinä ja katsoo niiden kuuluvan sopimusvaltioiden harkintamarginaaliin, kun valtiot järjestävät ja soveltavat sääntöjä omaan koulujärjestelmäänsä.
Valtio on anastanut määräysvallan lasten kasvatuksessa, vaikka tämä Saksankin lakien mukaan kuuluu ensisijassa vanhemmille. Kun kotiopetus on Saksassa ja Ruotsissa luvanvaraista, viranomaisten tulisi lupaa myöntäessään ottaa huomioon hierarkkisesti ylemmän tason määräykset, joiden mukaan vanhemmilla on ensisijainen oikeus ja velvollisuus valita lastensa opetuksen laatu. Lupa kotiopetukseen voidaan evätä vain poikkeustapauksissa.
Ihmisoikeustuomioistuin on perustettu turvaamaan luonnollisten henkilöiden oikeudet ja vapaudet, joiden säilyttäminen parhaiten turvaa rauhan ja yhteyden sopijavaltioiden välille. Tuomioistuimen tulisi ilmaista kantansa siihen, onko sopimus solmittu turvaamaan yksilöiden vai valtion etua. Väistämättä jouduttaisiin pohtimaan myös valtion oikeudenkäynnissä esittämien kannanottojen arvoa. Mikä on valtion todellinen etu; kansallissosialistisen Saksan näennäisen laillinen, yhdenmukaistava ja valtiojohtoinen koulupolitiikka loi perustan tehokkaalle johtamiselle, joka ei jättänyt vanhemmille mitään oikeutta valita eri opetustapojen välillä. Muodollisesti vanhempien oikeuksia ei kumottu, mutta lapset pakotettiin mm. osallistumaan Hitler Jugendiin, jonka sääntöjen 2 §:n mukaisesti tytöt ja pojat sitoutuivat noudattamaan julkisen koululaitoksen määräyksiä, jotka olivat Johtajan ja Valtakunnankanslerin antamia. Saksan tulisi huomioida koululainsäädäntönsä historia, niin hyvässä kuin pahassa, paremmin ja muuttaa kotiopetuksen kieltävää tulkintaansa ja sallia perheille näille kuuluva ensisijainen oikeus valita myös kotiopetus. Lähde: Juhani Paavolainen 2020
Opetushallituksen ohje kotiopetuksesta ja sen mukainen käytäntö eivät ole vain Suomen lain vastaista, perusoikeuksien rajoitusedellytykset eivät täyty, se on myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista. On totta, että ihmisoikeussopimus ei nimenomaisesti velvoita sopimusvaltiota rahoittamaan vaihtoehtoisia opetusmuotoja, mutta valtion tulee pidättyä syrjinnästä koulutuksen alalla omaksumiaan tehtäviä hoitaessaan. Näihin tehtäviin kuuluu myös koulutuksen rahoitus, jonka suhteen Suomessa on omaksuttu perusopetuksen maksuttomuus jokaiselle. Vrt. CASE OF CAMBELL AND COSANS v. THE UNITED KINGDOM; CASE OF KJELDSEN, BUSK MADSEN AND PEDERSEN v. DENMARK (Application no. 5095/71; 5920/72; 5926/72)
Kun sopimuksen 14 artiklaa ja ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2 artiklaa tarkastellaan yhdessä, kotiopetuksen kohtelu Suomessa loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa suojattuja oikeuksia. Kotiopetusperheiden oikeuksia ei ole kunnioitettu myöskään artiklojen 6 ja 8 mukaisten oikeuksien ja vapauksien turvaamisessa.
Oppivelvollisuuden ydinsisältö on kaksitahoinen. Toisaalta valtio on velvollinen ylläpitämään koululaitosta, jonka järjestämään opetukseen oppivelvollisella on oikeus osallistua. Toisaalta oppivelvollisella on oikeus olla osallistumatta julkisesti järjestettyyn opetukseen, vastaavat tiedot voi hankkia yksityisessä oppilaitoksessa tai kotiopetuksen keinoin. Oppivelvollisuudesta on säädetty perustuslaissa eikä sen ydinsisältöjä voi muuttaa tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Kansainvälisten sopimusten vastaisia muutoksia ei voi tehdä edes perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Antti Rinteen hallitusohjelmassa on siirrytty vallitsevasta opetuskeskeisestä ajattelusta takaisin koulukeskeiseen ajatteluun - perusopetuksesta peruskouluun. Peruskoulu syntyi perustuslain vastaisessa menettelyssä suomettumisen vuosina. "Finnlandisierung" kaikui suunnasta , johon nyt kumarretaan. Antti Rinne näyttää olevan saksalaisen pakkokoulun ihailija. "Ja lopuksi yhdessä ja erikseen: varjele noita Suomen herroja, etteivät ne toista kertaa löisi päätänsä Karjalan mäntyyn. Aamen." (Väinö Linna; Tuntematon sotilas, Honkajoki)
Euroopan neuvosto täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Ministerikomitean puheenjohtaja ulkoministeri Timo Soini iloitsee siitä, että ministerineuvosto on ilmaissut tukensa Euroopan viittomakielten edistämis- ja suojeluehdotukselle. Ohjelman tausta-aineistona olevan raportin mukaan kyse ei ole vain viittomakielen käytön edistämisestä ja kuurojen inkluusiosta. Kyse on oikeudesta käyttää omaa kieltään, joka on vähemmistökielen asemassa. Ohjelmassa katsotaan, että viittomakielen virallistaminen mahdollistaa perusoikeudet mm. koulutukseen.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on suhtautunut pidättyvästi äidinkieleen perustuviin oikeusvaatimuksiin. CASE ”RELATING TO CERTAIN ASPECTS OF THE LAWS ON THE USE OF LANGUGES IN EDUCATION IN BELGIUM” v. BELGIUM (Application no 1474/62; 1677/62; 1691/62; 1769/63; 1994/63;2126/64) . Tuomioistuin katsoo, että sivistykselliset oikeudet eivät ole turvattuja kielellisin perustein.
Ihmisoikeustuomioistuimen päätökset eivät myöskään kotiopetuksen suhteen vastaa maallikon oikeustajua. Erityisesti Saksassa viranomaisten toimet ovat karkeita ja ansaitsisivat tuomioistuimen huomion. Ei ole kuitenkaan näköpiirissä, että sopimusvaltiot soisivat vähemmistökielen asemaa muille kuin viittomakielisille.
Euroopan ihmisoikeussopimukseen ei aluksi haluttu ottaa perheen oikeuksien (family rights, droits familiaux) suojaa. Varsinkin Britannian edustajat katsoivat, että kaikkia Yhdistyneiden kansakuntien yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen kohtia ei tule ottaa sopimukseen; sopimus tulisi rajat koskemaan vain niitä oikeuksia, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä toimivassa demokratiassa, näitä ovat oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, sananvapaus sekä oikeus vapaisiin vaaleihin.
Sotaa edeltävien vuosien ja sotavuosien järkyttäviä väärinkäytöksiä avioliiton ja opetuksen alalla ei olisi tapahtunut maissa, joissa on vapaasti valittu kansanedustuslaitos tai joissa sananvapaus on säilynyt, Britannian edustajat vakuuttivat. Perheoikeuksien sisällyttäminen sopimukseen ei ole ensisijaista sopimusvaltioiden säilymiselle demokraattisina ja ne ovat omiaan aiheuttamaan vaikeita sopimuksen tulkintaongelmia, sekä sisäisiä puolueriitoja sopimusvaltioissa.
Enemmistö palautti mieliin tapahtumat maissa, joissa oikeus avioitua kiellettiin rotuun tai uskontoon perustuen. Samoin oli säädetty lakeja, jotka julmien vuosien aikana alistivat lapset valtion etujen palvelukseen. Tämän johdosta nämä perusoikeudet; vapaus kaikesta mielivaltaisesta puuttumisesta perhe-elämään, oikeus avioitua ja perustaa perhe, sekä vanhempien ensisijainen oikeus valita lapsilleen annetun opetuksen laatu; tulee sisällyttää sopimuksessa turvattuihin vapauksiin.
Enemmistö katsoi, että vanhemmat eivät voi olla riippumattomia kansalaisia eivätkä voi kokea olevansa vapaita omassa maassaan, jos heitä uhataan omassa kodissaan tai jos valtio joka päivä varastaa heiltä heidän sielunsa tai lastensa omantunnon.
Sopimuksen valmisteluasiakirjat ovat merkittävä lähde, kun tulkitaan sopimuksen sisältöä. Perheen oikeuksia (family rights, droits familiaux) ei pidetty tärkeänä demokraattisen yhteiskunnan säilymisen kannalta, oikeudet ovat tärkeitä perhe-elämän vapauden kannalta. Ikään kuin ihmisoikeustuomioistuin ei olisi tehnyt kotiläksyjään, kun se sivuuttaa perustamisasiakirjoissa ilmenevän ratkaisevan periaatteellisen eron.
Perheen oikeuksien suojeleminen on tärkeää perheen kannalta, eivätkä perheen oikeudet uhkaa valtion demokraattisuutta, toisin kuin tuomioistuin kirjoittaa, kun se ei myönnä perhe-elämän loukkauksiin valituslupaa.
Kotiopetusperheet eivät ole saaneet suojaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta Saksan viranomaisten karkeilta toimilta. Tuomioistuin vetoaa demokraattisen yhteiskunnan säilymisen ja vähemmistöjen integroinnin tarpeisiin, vaikka sen olisi tullut tarkastella tilannetta perheen koskemattomuuden näkökulmasta kuten ihmisoikeussopimus edellyttää.
Tanya Khotenko kertoo perheensä kokemuksista rasismin ja lastensuojelun mielivallan kourissa Paraisilla. Lue lisää Yle Uutisissa. https://yle.fi/uutiset/3-10771016
Pietarsaaren kaupungin sosiaalihuollon päällikkö Carola Lindén ja perhepalvelukeskuksen yksikönpäällikkö Pia Kotanen lopettivat kolme vuotta ja yhden päivän kestäneen, kotiopetuksen perusteella tehtyjen lastensuojeluilmoitusten johdosta vireille tulleen lastensuojelutarpeen arvioinnin. Lindén ja Kotanen selittivät, että asia ei varsinaisesti ollut edes tullut vireille, vaikka eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin oli huomauttanut määräajan ylittämisen olevan lain ja lapsen edun vastaista (Barnskyddslagen 4 § 1 och "Det kan inte anses vara i bästa intresse för barnen om utredningen pågår för lång tid.").
Lindén oli lukenut huolimattomasti apulaisoikeusasiamiehen päätöstä ja haki vielä saamansa huomautuksen ("Jag anser att Jakobstads social- och hälsovårdsverket har handlat lagstridigt") jälkeenkin hallinto-oikeudelta lupaa tutkia perheen lasten kasvuolosuhteita, toisin sanoen kotiopetusta perheen kotona, vaikka Sakslin oli todennut, että oikeus voi myöntää luvan vain lääkärintarkastukseen. Oikeus hylkäsi Lindénin hakemuksen lakiin perustumattomana ja määräsi virheen johdosta kunnan maksamaan perheen oikeudenkäyntikulutkin.
Hallitusmuodon 82 §:n 2 momentin perusteella kotiopetus ei ole viranomaisten valvonnan alaista, todetaan perusopetuslain kotiopetusta koskevan 26 §:n perusteluissa.
Suomen kotiopettajilla on ollut etuoikeus tukea perhettä kamppailussa viranomaisten käsittämätöntä mielivaltaa vastaan. Kaikkein käsittämättömintä on Lindénin ja Kotasen uhkaus toistaa lainvastaiset toimensa milloin tahansa, mistä syystä tahansa ("Ärendet kan aktiveras igen ifall det finns orsak därtill.") !
Kotiopetuksen nauttimaan perustuslain suojaan merkittävästi vaikuttaneen Helsingin yliopiston oikeushistorian professori, kansanedustaja Ernst Estlanderin sanat ovat yhtä ajankohtaisia tänään kuin vuonna 1903: "Det har funnits finska män nog förblindade att tro, att anfallen mot oss skulle upphöra, om vi blott visade oss efterlåtna och underdåniga gentemot alla olagliga fordningar, som ställas på oss."(Estlander, Ernst: Hvart hava vi kommit? Berlin 1903. H. Reenpään kokoelma. Sortokausi 0328.)
Virheellinen tieto ei edistä kotiopetuksen asiaa.
Helsingin Sanomat julkaisi 22.1.2019 Taina Huhtamon mielipidekirjoituksen lehden Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Wunderlich v. Germany uutisoinnista.
Huhtamo mainitsee tärkeän eron Saksan ja Suomen välillä. Kotiopetus on Suomessa laillista, kun se Saksassa, ainoana maana Euroopassa, on kokonaan kiellettyä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole kuitenkaan milloinkaan myöntänyt valituslupaa tutkia, onko Saksan lainsäädäntö Saksan perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista. Tässäkään tapauksessa tuomioistuin ei, varteenotettavista perusteluista huolimatta, suostunut tarkastelemaan asiaa indoktrinaatiokiellon näkökulmasta.
Ihmisoikeustuomioistuimen päätös on ongelmallinen. Wunderlichin perhettä edustanut ADF International näkee, että oikeus on neljässä keskeisessä merkityksessä hyväksynyt Saksan viranomaisten päätelmät puutteellisen arvioinnin pohjalta. Ensinnäkin, oikeus muotoilee tapauksen lapsen ja vanhempien väliseksi ristiriidaksi, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on perustettu antamaan suojaa yksilöille (tässä tapauksessa perheelle) valtion loukkauksia vastaan.
Toiseksi oikeus on käsityksissään kotiopetuksesta ennakkoluuloinen, että lapset väistämättä saavat kotona huonommat ja puutteellisemmat tiedot eivätkä opi sosiaalisia taitoja tai kykyä puolustaa omaa vakaumustaan enemmistön asennetta vastaan.
Kolmanneksi oikeus perustaa päätöksensä perusteettomaan olettamukseen, että kotiopetus synnyttäisi Saksaan rinnakkaisyhteiskunnan. Tällaista kehitystä ei voida havaita muissa maissa. Oikeuden olisi tullut tutkia, pitääkö väite paikkaansa.
Lopuksi, vaikka oikeus ei hyödyntänyt mahdollisuutta uudelleen arvioida aikaisemmissa tapauksissaan (mm. Konrad and Others v. Germany) esittämäänsä, sen olisi tullut paremmin ottaa huomioon tapauksen erityispiirteet. Oliko tarpeen tutkia lasten edistymistä 33 poliisin ja seitsemän sosiaalityöntekijän voimin toteutetulla hyökkäyksellä perheen kotiin ja riistämällä itkevät lapset vanhemmiltaan ilman mahdollisuutta edes hyvästellä?
Tuomioistuin katsoi, että sosiaaliviranomaisten ei tarvinnut kyseenalaistaa Wunderlichien tavoin Saksan koulupakko -lakeja. Osittainen huostaanotto pysyi voimassa, vaikka sen perusteet myöhemmin osoittautuivatkin riittämättömiksi. Sosiaaliviranomaiset olivat tehneet päätöksensä sen hetkisen käytössään olleiden tietojen pohjalta. Jälkeen päin selvinnyt tietojen virheellisyys ei johtanut viranomaisille vastuuta virheen mahdollisista seurauksista. Suomen kotiopettajat on tavannut Wunderlichien perheen. Tapaamisemme perusteella, lasten huostaanotto on ollut ilmeisen suhteeton lapsen edun tarpeeseen nähden, Saksalla ei ollut perustetta toimenpiteilleen.
Suomessa kotiopetus ei ole viranomaisten valvonnan alaista. Tämä on luettavissa sekä perustuslain esitöistä, että perusopetuslain 26 §:n yksityiskohtaisista perusteluista. Kotiopetuksen tuloksia on sen sijaan valvottu jo 333 vuotta. Vanhemmat eivät voi laiminlyödä oppivelvollisuuden suorittamisen valvontaa. Kotiopetus voidaan järjestää vapaasti eikä se ole sidottu, toisin kuin kouluopetus, valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteisiin. Valtioneuvoston tuntijakoasetuksen mukaisissa aineissa tulee kuitenkin edistyä.
Wunderlichin tapaus ei vastaa Susanna Reinbothin kysymykseen, hyväksyisikö Euroopan ihmisoikeustuomioistuin mahdollisen rokotepakkolain. Tapauksen valossa ihmisoikeustuomioistuin saattaisi katsoa, että viranomaiset eivät vastaisi rokottamisen haitallisista seurauksista, jos nämä ovat toimineet lain mukaisesti ja käytettävissä olevien tietojen varassa, vaikka myöhemmin osoittautuisikin, että tiedot olivat virheellisiä.
Katso BBC:n uutisointi tapauksesta Wunderlich v. Germany. https://www.bbc.com/news/world-europe-46823793
Kirjoitus Helsingin Sanomien Susanna Reinbothille 14.1.2019 olleen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöstä koskevan jutun johdosta:
Kiitos otsikon vaihdosta; uusi on parempi. Mitä tulee alaotsikkoon, en ole varma, että tätä päätöstä, joka siis koski perheen kokemaa epäasiallista kohtelua ja ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa, voidaan käyttää rokotepakon mahdollistavan lainsäädännön perustaksi. Asiaa pitää kysyä Tuomas Ojaselta.
Kiitos myös, että mainitsit että Suomessa on oppivelvollisuus. Tämä on tärkeää senkin vuoksi, että oikeus (EIT) pohtiessaan koulupakon yhteensopivuutta ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2 artiklan kanssa, huomioi luvussa 42 aikaisemmat päätöksensä, mm. Kondrad and Others v. Germany. Sopimusvaltioilla ei ole asiassa konsensusta, kunhan erilaiset järjestelyt mahtuvat EIT:n oikeuskäytännössä luodun harkintamarginaaliopin puitteisiin. Oppivelvollisuus ei ole artiklan vastaista; on artiklan mukaista, että vanhemmat voivat päättää osallistumisesta järjestettyyn opetukseen (ks. Dijk, P. van; ym.: Theory and Practice of the European Convention on Human Rights, s. 901. Kluwer 2006.)
Paperilehden väliotsikko "Isä oli todennut lasten olevan "omaisuutta"" on asiayhteydestään irrotettu loukkaus. Oikeudenkäynnin kirjelmistä käy ilmi, että kyseessä on viittaus Platoniin, jonka mukaan lapset ovat valtiokaupungin omaisuutta (ks. esim. Valtio; 541a, 543a, 591a). Kyse on päätösvallan hierarkiasta, ei lasten laadusta. YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen 26 artiklan 3 kohdan mukaan hierarkia on selvä. Vanhemmilla on ensisijainen oikeus valita lastensa opetuksen laatu.
Ystävällisin terveisin
Juhani Paavolainen
Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi kunnan sosiaalihuollon päällikön hakemuksen tutkia perheen kasvuolosuhteet lakiin perustumattomana. Kunta on piinannut perhettä vuosikausia kotiopetuksen johdosta tehtyjen lastensuojeluilmoitusten vuoksi. Oikeus vahvisti sen, että kotiopetus ei ole viranomaisten valvonnan alaista; ei myöskään sosiaaliviranomaisten. Kotiopetuksen perusteella ei voi tehdä lastensuojeluilmoitusta.
Kunta tuomittiin maksamaan perheen oikeudenkäyntikulut. Oikeus otti huomioon sen, että oikeudenkäynti oli johtunut sosiaali- ja terveyspalveluviraston tekemästä virheestä.
Suomen kotiopettajat on kiitollinen, että olemme saanet osaltamme olla tukemassa perhettä kamppailussaan. Oikeudenkäynti on merkittävä voitto kotiopetuksesta ja oppimisen vapaudesta käytävässä taistelussa, joka tunnetun suomalaisen poliitikon ja perusoikeusasiantuntijan mukaan ratkeaa vain oikeudenkäynneissä. Lue lisää: https://hslda.org/content/hs/international/Finland/default.asp
”Jaksakaa vain kolata kinoksia”. Täsmätoimilla tulevaisuus kääntyy toiveikkaammaksi, kirjoittaa Savon Sanomat 5.1.2019 norpan suojelusta. Kinoksia kasaamalla on saatu poikasille suotuisat selviytymisolosuhteet ja norppakanta on kasvanut viime vuosisadan loppupuolen parista sadasta lähes neljään sataan yksilöön. Ilmastonmuutoskaan ei ole ylivoimainen uhka elpyneelle norpalle.
Kotiopetus on lisääntynyt samaa tahtia norppien kanssa. Suomen kotiopettajien aloittaessa toimintansa kymmenen vuotta sitten, kotiopetuksessa oli noin 250 lasta. Tänään kotiopetuslasten määrää on kaksinkertaistunut. Missä norppia uhkaa lumipeitteen vähyys, kotiopetus joutuu kamppailemaan luonnollisten oikeuksien mitätöintiä ja oppimisen vapauden rajoituksia vastaan. Kotiopetusta uhkaa ilmapiirin muutos ja ennakkoluulojen tihentyminen.
Kotiopetuksen suotuisa ”lumipeite” muodostuu vanhempien, usein äidin, uupumattomasta työstä lastensa hyväksi, erilaisen valinnan suomien vapauksien vaalimisesta ja rohkeudesta pitää perheensä suojassa arvostelulta sosiaalistumisen vaatimusten valtauomassa. Kiitos teille, armoitetut kotiopettajat, jaksakaa vain kolata kotiopetuksen kinoksia!
Helsingin Sanomat kirjoittaa lyhyesti 27.12.2018 hakuajasta esiopetukseen. Kirjoitus ei ole virheellinen, mutta on epätosi. Toisessa kirjoituksessa 24.12.2018 lehden päätoimittaja Kaius Niemi kirjoitti kolumnissaan, että kansakoulu tuli pakolliseksi 1920-luvulla. Väite on sekä virheellinen, että epätosi.
Suomessa ei ole milloinkaan ollut koulupakkoa. Vuoden 1919 hallitusmuodosta päätettäessä eduskunnassa keskusteltiin ja äänestettiin kotiopetuksesta. Oskari Mantere ehdotti 82 §:n 2 momentin "Kotiopetus ei ole viranomaisten valvonnan alaista." poistamista hallitusmuodosta, koska pian säädettävässä oppivelvollisuuslaissa olisi määräyksiä oppivelvollisten valvonnasta ja hallitusmuodon säännös voi rajoittaa viranomaisten valvontavaltuutusta. Esityksen kannattajat olivat taasen sitä mieltä, Ernst Estlanderin johdolla, että vanhemmilla on luonnollinen oikeus kotiopetukseen, ja tämä oikeus tulee turvata hallitusmuodossa. Äänestyksessä Mantereen ehdotus hävisi. Hallituksen esitystä kannattaneiden, kotiopetusta puolustavien äänet voittivat eduskunnassa. Kotiopetuksen asema on pysynyt samana, eduskunta ei ole sitä muuttanut.
Esiopetusta koskevassa uutisessa rinnastetaan esiopetukseen haku ja esiopetukseen osallistuminen. Esiopetus ei kuulu oppivelvollisuuden piiriin. Kunnat eivät ole velvollisia valvomaan esiopetuksen toteutumista eikä vanhemmilla ole velvollisuutta ilmoittaa osallistumisestaan järjestettyyn esiopetukseen. Esiopetus voi olla kotiopetusta.
Kotiopetus ei ole erivapaus (Mielipide, lähetetty Helsingin Sanomille 21.12.2018)
Toni Malmisen kirjoitus 21.12.2018 Vieraskynä -palstalla on otsikoitu ”Vakaumus oikeuttaa harvoin poikkeuksiin”, alaotsikkona ”Uskonnollis-eettisillä erivapauksilla on hyvin vähän tilaa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa.” Malminen toteaa kirjoituksessaan, että ”Tähän projektiin sopivat huonosti esimerkiksi lasten kotikoulutus ja rokotevastaisuus, joissa yhdistyvät epäluulo tiedettä ja julkista valtaa kohtaan.”
Kirjoituksessa yhdistetään rokotevastaisuus ja kotiopetus. En ole havainnut rokotevastaisuuden yhdistävän kotiopetusperheitä eikä rokotevastaisuus ole yhdistyksessämme puheenaihe. Kirjoituksesta saa käsityksen, että kotiopetus olisi erivapaus ja poikkeus säännöstä. Asia on päinvastoin, ja kirjoituksen oikeustieteelliset puutteet vaativat tältä osin täsmennystä.
Koulupakko ei kuulu pohjoismaiseen hyvinvointivaltiohankkeeseen. Kotiopetus on laillista kaikissa Pohjoismaissa. Kotiopetuksen vaikeuttaminen Ruotsissa vuonna 2010 ei liity hyvinvointivaltioprojektiin.
Suomen perustuslaki turvaa oppivelvollisuuden, joka on pääsääntö, ei poikkeus kuten kirjoitus antaa ymmärtää. Perustuslain säännös noudattaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen indoktrinaatiokieltoa ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sekä lukuisten ihmisoikeussopimusten periaatetta vanhempien ensisijaisesta oikeudesta ja velvollisuudesta valita lastensa opetuksen laatu. Toisen maailmansodan hirmuteot olisivat kenties jääneet toteutumatta, jos totalitääriset hallitukset eivät olisi voineet riistää lapsia heidän vanhemmiltaan ja tehdä heistä ”totuutensa” kannattajia.
Hallituksen esityksessä perusopetuslaiksi selvennetään oppivelvollisuuden sisältöä. Pykälä 26 säilyttää periaatteen, jonka mukaan Suomessa ei ole pakko osallistua koulujärjestelmän piiriin kuuluvaan opetukseen. Oppilaan huoltajat voivat päättää opetuksen antamisesta kotona. Hallitusmuodon 82 §:n 2 momentin perusteella kotiopetus ei ole viranomaisten valvonnan alaista.
Kotiopetukseen liittyy usein erinomaiset akateemiset saavutukset, mutta kotiopetukseen voidaan päätyä myös siksi, että julkinen taho ei kykene tarjoamaan turvallisia opetustiloja tai -ympäristöä. Vanhempien oikeus turvata lapsilleen omien vakaumustensa mukainen opetus on toisen maailmansodan jälkeen turvattu, vanhemmille kuuluva luovuttamaton oikeus ja velvollisuus.
Juhani Paavolainen, puheenjohtaja
Suomen kotiopettajat ry
Keväällä 1963 koulujärjestelmän muutosta selvittämään asetettu ministerivaliokunta ei kyennyt ratkaisemaan yksityisoppikoulujen sosialisointikysymystä. Valiokunnan puheenjohtaja opetusministeri Armi Laila Hosia vetosi eduskuntaan, että se ei sivuttaisi oppikoulujen omistajien oikeuksia.
Valiokunnan asiantuntijana kuullulle pääjohtaja Reino Henrik Oittiselle omistusoikeus ei ollut pyhää. Hän piti peruskoulun seulontatehtävää tärkeimpänä. Ihmiset jakautuvat kahteen pääryhmään, muita lahjakkaammat suunnittelusta ja johtamisesta vastaavat ja muut [sic], Oittinen sanoi 9.4.1963 valiokunnassa. Perusopetuksen laajentaminen hyödyttäisi myös laajoja kansankerroksia, Oittinen katsoi.
Oppikoulun sosialisointikysymys ratkaistiin perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella siten, että yksityiset koulut saisivat itse päättää, haluavatko ne luovuttaa koulunsa kunnalle vai mieluummin jatkaa itsenäisinä peruskoulua korvaavina kouluina. Kun korvaavia kouluja uhkasi Oittisen mielestä syntyä liikaa, asia palautettiin eduskuntaan. Perustuslakivaliokunnan poliittinen enemmistö katsoikin tällä kertaa, valtiosääntöasiantuntijoiden enemmistön käsityksen vastaisesti, että oppikoulujen sosialisointi on välttämätöntä kunnan omistaman peruskoululaitoksen syntymiseksi. Yksityiskoulujen omaisuuttaan koskeva päätösvalta siirrettiin kunnille.
Tämänkin jälkeen asiaa käsiteltiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Asiaa valmistellut oikeuden tuomari katsoi, että siitä huolimatta, että päätösvalta on siirretty eduskunnan toimesta kunnalle, kunnan tulee yksittäistä koulua koskevassa päätöksessään toimia lain tarkoitukseen sidotusti, sosialisointi ei saa olla itsetarkoitus.
Peruskoulu huipentui vuoden 1984 lukioasetuksessa, jossa lukioon ottamisen edellytyksenä oli peruskoulun suorittaminen. Ruutu-Oittisen peruskoulu kuopattiin vähin äänin kuten Paasikivi-Kekkosen linja eikä nykyinen perusopetuslaki enää mainitse peruskoulua. Kotiopetus on jälleen mahdollista. Sosialisoituja yksityiskouluja ei toistaiseksi ole palautettu omistajilleen.
Kotiopetuksen lainvastainen kohtelu on osa koulujärjestelmän lainvastaista, sulkeutunutta ja itseriittoista asemaa. Mikään viranomainen tai riippumaton taho ei valvo koululaitosta.
Suomen kansallissosialistinen liitto vaihtoi esimiehensä Yrjö Ruudun johdolla vuonna 1933 saksalaismallisen hakaristitunnuksensa lippuun, jossa hakaristi ei ollut yhtä selkeästi näkyvissä. Ruutu katsoi saksalaisen suuntauksen luopuvan sosialismista ja halusi erottua Hitlerin tunnuksista. Myöhemmin Ruutu erosi sosialisointikysymyksen johdosta SDP:stä ja liittyi SKDL:ään.
Ruutu on keskeisesti vaikuttanut suomalaisen peruskoulun syntyyn. Hänen Neuvostoliittolaisen esikuvan mukainen koulun uudistusehdotus vuodelta 1947 kohtasi vastustusta, mutta toteutettiin Reino Oittisen vuonna 1959 uudelleen muotoileman esityksen pohjalta. Presidentti Urho Kekkosen ylivertainen asema mahdollisti Suomen oikeusjärjestyksen vastaisen muutosprosessin.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 23 artiklan kolmannen kohdan mukaan "Vanhemmilla on ensisijainen oikeus valita heidän lapsilleen annettavan opetuksen laatu". Lause ilmaisee oppivelvollisuuden sisällön. Vanhempien tulee huolehtia, että lapset saavat oppia, ja viranomaisia on kielletty puuttumasta valinnanvapauteen.
Viranomaisten vaino kotiopetusta kohtaan on Suomessa arkipäiväistä. Tuorein esimerkki tulee Pohjanmaalta, jossa kotiopetuksen perusteella tehtyjen lastensuojeluilmoitusten käsittelyä ja lastensuojelutarpeen arviointia venytetään vuosikausia kestäväksi perheen piinaksi. Eduskunnan oikeusasiamies on todennut kunnan sosiaalitoimen rikkovan lakia ylittäessään perusteettomasti laissa säädetyt määräajat. Vaasan hallinto-oikeus on tuoreessa päätöksessään katsonut, että laki ei salli viranomaisen valvoa perheen kotiopetusta. Kaiken aikaa perheen kotiopetuksen tuloksia on arvioitu eikä niissä ole ollut moitittavaa.
Pisa-Suomen kiiltävän kuoren alle kätkeytyy kotiopetusvankileirien saaristo, missä kotiopetusperheet tietoisesti pyritään uuvuttamaan näännyksiin.
Sosialisaation ideologian suomalaiseen koulutuspolitiikkaan on suurelta osalta välittänyt professori Matti Koskenniemi, joka muun muassa teoksissaan Kansakoulun opetusoppi ja Opettamisen taito sekä keskeisenä perusopetuksen vaikuttajana loi opetusoppinsa, johon on Koskenniemen mukaan eniten vaikuttanut Peter Petersen. Koskenniemen opetusoppi syrjäytti herbart-zilleriläisen didaktiikan. Johan Friedrich Herbart piti kouluopetusta vain kotiopetuksen huonona korvikkeena.
Katso TV1, lauantaina 27.10.2018 klo 17.10, uusinta sunnuntaina 28.10.2018 klo 9.05
Teknologiayrittäjä Jyri Engeström ja kasvatustieteiden professori Yrjö Engeström Maarit Tastulan vieraina. Engeströmit ovat kapinallisia kahdessa sukupolvessa.1960-luvulla Jyrin isä Yrjö Engeström vastusti ajan autoritääristä koulumaailmaa. Yrjö Engeström sanoo, että Jyrin kotikoulu on tavallaan sukua Summerhill-kasvatukselle. – Isä ymmärtää väärin tahallaan, koska pointtihan on juuri siinä, että meillä opetus ei tapahdu kotona, vaan ympäröivässä maailmassa, jossa lapset itse toimivat aktiivisesti ja oma-aloitteisesti.
Opetushallituksen opetusneuvos Ulla Laine kertoo Turun Sanomien haastattelussa, että Opetushallituksen ohjetta, jonka mukaan kunnan ei tarvitse antaa kotiopetuksessa olevalle maksutonta oppimateriaalia, ei olla muuttamassa. Suomen kotiopettajat toteaa, että tämä linjaus on Suomen perustuslain 16 §:n vastainen.
Käsitys, että kunnat voivat antaa tai olla antamatta oppimateriaaleja, saattaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan sekä kunnan sisällä, että laajemmin alueellisesti. Kuntien on kuitenkin perustettava päätöksensä lakiin, esimerkiksi perustuslain 16 §:ään ja perusopetuslain 31 §:ään ja annettava oppimateriaali kaikille oppivelvollisille. Myös Opetushallituksen ohjeen tulisi olla lain mukainen.
Kotiopetuksessa on Tilastokeskukseen mukaan 378 lasta, kertoo Turun Sanomat 23.9.2018. Suomen kotiopettajat arvioi, että oikea luku on lähempänä viittä sataa. Tilastokeskuksen arvio perustuu koulujen antamiin tietoihin. Toisinaan koulut merkitsevät kotiopetuksessa olevat lapset koulussa kirjoilla oleviksi. Suurimman "kotiopetusryhmän" muodostavat huostaanotetut oppivelvolliset, jotka eivät saa peruskouluopetusta. Heitä on noin 1500 lasta.
Lastensuojelu Turussa ansaitsee kiitoksen avoimesta ja puolueettomasta toiminnasta lastensuojeluasiassa. Äiti oli ottanut yhteyttä Suomen kotiopettajiin oltuaan sitä ennen tuloksetta yhteydessä muun muassa Opetushallitukseen ja opetus- ja kulttuuriministeriöön. Alakouluikäiselle lapselle oli tehty tuen päätös lähikouluun. Koulu oli kuitenkin toiminut vastoin virallista tukipäätöstä ja tehnyt epävirallisen päätöksen siirtää lapsi toiseen kouluun, mihin päätökseen äitiä painostettiin lastensuojelulla uhkaamalla.
Lastensuojelutarpeen arvioimiseksi järjestettiin neljä tapaamista, joihin kaikkiin osallistuimme äidin tukena. Olimme yhteydessä myös aluehallintovirastoon, jonka lakimies totesi koulun epävirallisen päätöksen olevan vailla vaikutusta.
Kolmannessa tapaamisessa perheen kotona sosiaalityöntekijät totesivat, että he rikkoisivat lakia vastaan, jos aloittaisivat asiakkuuden. Virastossa pidettyyn viimeiseen tapaamiseen oli kutsuttu myös koulun edustajat. Tukitoimet oli nyt saatu käyntiin lähikoulussa eikä koulun siirrosta enää ollut puhetta. Sosiaalityöntekijät totesivat painokkaasti, että lastensuojelun tukitoimille ei ole tarvetta. Aluehallintoviraston lakimies kehotti olemaan tarvittaessa uudelleen yhteydessä, jos epäselvyydet jatkuvat.
Äiti otti yhteyttä Suomen kotiopettajiin, kun opetusvirastosta oli annettu väärää tietoa kotiopetuksesta.
Suomen kotiopettajien tavoite on, että jokainen, joka haluaa kotiopettaa saisi siihen mahdollisuuden. Voimavarojemme mukaan edistämme ja tuemme kotiopetuksen vapautta ja rohkaisemme perheitä, jotka ovat valinneet kotiopetuksen lastensa parhaaksi.
Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätös 2017:176 asettuu outoon valoon, kun oikeuden asiakirjoista käy ilmi, että kunnan tekemä päätös kotiopetuksesta on lainvastainen. Kunta oli tehnyt päätöksen lapsen kotiopetukseen siirtämisestä vaikka kunnalla ei ole asiassa toimivaltaa. Huoltaja oli tapauksessa toiminut lain mukaisesti ja ilmoittanut perheen päätöksestä aloittaa kotiopetus.
Salon kaupungin va. opetuksen tukipalveluiden esimies Inkeri Kurppa kertoi Suomen kotiopettajille, että hän on tietoinen tekemänsä päätöksen lainvastaisuudesta ja siitä, että hän ei myöskään ole toimivaltainen viranomainen sopimaan oppivelvollisen edistymisen valvonnasta. Näistä päätöksen puutteista ei ollut kerrottu äidille, joka oikeutetusti kokee oikeuksiaan loukatun, mutta ei saa oikeutta. Äiti ei vastusta tuomioistuimen myöntämää lupaa lapsen tutkimiseen.
Inkeri Kurppa epäili, onko ylipäätään tarpeen kunnan tehdä kotiopetuksesta muodollista, kirjallista päätöstä. Korkein hallinto-oikeus on toistuvasti edellyttänyt, että yksittäisen kotiopetuksessa olevan oppivelvollisen oikeuksista tehdään toimivaltaisen viranomaisen antama hallintopäätös muutoksenhakuohjeineen. Päätös pitää perustella. Kunnan tulee uskottavasti esittää, millä tavalla oikeuksien rajoittaminen
Korona-ajasta tulisi ottaa oppia, kun suunnitellaan 2040-luvun koulutusta
Kotiopetus tuli tutuksi kaikissa maailman kodeissa, kun lähiopetuksesta siirryttiin kotiin opiskelemaan. Etäopetusjaksojen jälkeen oppilailla ja opettajilla eri puolilla maailmaa on aiempaa paremmat valmiudet verkko-opetuksen ja yhteisten oppimisalustojen hyödyntämiseen, ja näitä valmiuksia kannattaisi nyt hyödyntää entistä enemmän myös lähiopetuksessa. (Lähde: Pilvi Torsti, HS)
Israelia uhkaa suomettuminen
Oikeusministeri Yariv Levin on esitellyt Benjamin Netanjahun hallituksen suunnitelman uudistaa vallanjakoa oikeuslaitoksen ja parlamentin kesken. Knessetille (eduskunnalle) annettaisiin valta yksinkertaisella äänten enemmistöllä kumota korkeimman oikeuden päätökset. Tämä mahdollistaisi hallitukselle lakien säätämisen ilman pelkoa siitä, että korkein oikeus toteaisi myöhemmin lain perustuslain vastaiseksi. Suomessa eduskunta päättää yksinkertaisella äänten enemmistöllä lakien perustuslainmukaisuudesta.
Israelissa uudistusta on kritisoitu siitä, että se voisi vahingoittaa oikeuslaitoksen riippumattomuutta, lietsoa korruptiota, jarruttaa vähemmistöryhmien oikeuksien toteutumista ja riistää maan oikeusjärjestelmältä sen uskottavuuden. (Lähteet: BBC, HS)
Perusopetus on kaikille maksutonta. Perusopetus on pakollista oppivelvollisille. Sanna Marinin hallitus kieltäytyy ymmärtämästä perustuslain 16 §:n 1 momentin sisältöä ja esittää jälleen eduskunnalle perustuslain vastaista lakia.
Suomen kotiopettajat lausui yhdessä Suur-Helsingin kristillisen koulun kanssa kesäkuussa 2020 hallituksen esitysluonnoksesta oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi muun muassa seuraavaa.
Oppivelvollisuuslain 16 §:n otsikko tulee muuttaa kuulumaan niin, että Oppivelvollisuuden suorittaminen on kaikille maksutonta. Oppivelvollisuuden seurantaryhmä on esityksessään 26.3.2020 viitannut apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuun EOAK/1120/2018, 23.10.2019 ja todennut, että oppivelvollisuuden suorittamisen tulee olla maksutonta. Perustuslain 16 §:n mukaisesti perusopetus on jokaiselle maksutonta. Esitysluonnoksessa kotiopetuksessa olevat oppivelvolliset suljetaan maksuttomuudesta pois. Perustuslakivaliokunta on mietinnössään (PeVM 25/1994) sivulla viisi asettanut perusoikeuksien rajoittamista koskevia yleisiä vaatimuksia. Esitysluonnoksesta tulee poistaa viittaukset korkeimman hallinto-oikeuden perustelemattomaan ratkaisuun (taltionumero 1297/2013) ja tehdä perustuslakivaliokunnan edellyttämä tarkastelu oppivelvollisuuden suorittamisen maksuttomuuden rajoittamisen edellytyksistä
Sanna Marinin hallitus esittää oppivelvollisuuslain 16 §:n muuttamista korjaamatta meneillään olevan koulunuudistuksen valuvikaa, johon asiantuntijat ja perustuslakivaliokunta puuttuivat. Hallituksen esityksen tausta-ajatuksena on luultavasti ollut vanhentunut käsitys oppivelvollisuuden rinnastamisesta kansakouluun. Ajatuksen juoksu on sinänsä johdonmukaista, mutta ei ole sovellettavissa perusoikeuksien tulkintaan kuten apulaisprofessori Pauli Rautiainen toteaa: ” Perustuslakivaliokunnan perusoikeusuudistuksen yhteydessä ottaman kannan perusteella on siten selvää, että oppivelvollisuuden laajentaminen muuttaa oppivelvollisuuteen piiriin siirtyvän koulutuksen asemaa siten, että opetus on maksutonta suoraan perustuslain 16 §:n 1 momentin nojalla, jolloin maksuttomuudesta ei voida poiketa missään muodossa lailla. Hallituksen esitykseen sisältyy säännöksiä, jotka irtaantuvat tästä lähtökohdasta. Nähdäkseni kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, jotka edellyttävät valtion käytössä olevien voimavarojen puitteissa kohti täysimääräistä maksutonta opetusta etenemistä, eivät salli tällaista irtaantumista.” Hallituksen esityksestä ei käy ilmi irtautumisen tavoite ja tarkoitus, eikä irtautuminen palvele perusoikeusuudistukselle asetettuja tavoitteita, pyrkimystä laajentaa perusoikeuksien henkilöllistä soveltamisalaa ja lisätä perustuslain suojan piiriin uusia perusoikeuksia.
Suomen kotiopettajat ja Suur-Helsingin kristillinen koulu totesivat asiantuntijalausunnossaan: ” Esityksen yhteydessä on tuotu esiin hankkeen historiallisuus ja viitattu edelliseen koulu-uudistukseen 1960- ja 70-luvuilla. Silloinen muutos merkitsi radikaalia puuttumista vallinneisiin oloihin. Sivistysvaliokunta oli 13.3.1968 antamassaan mietinnössä lieventänyt oppikoulujen kunnallistamista koskevaa koulujärjestelmälakia siten kuuluvaksi, että ”ja on yksityisen oppikoulun omistajalle varattava tilaisuus valita haluaako hän luovuttaa koulunsa varoineen ja velkoineen kunnan haltuun vai käyttää kouluaan kunnan peruskoulua korvaavana kouluna.” Perusteluina sivistysvaliokunta viittaa perustuslakivaliokunnan 8.11.1967 lausuntoon no. 3, jonka mukaisesti hallituksen esityksen tarkoituksena oli kiertää hallitusmuodon pakkolunastusmenettelyä. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon liittyvässä 25.9.1967 päivätyssä muistiossa todetaan, että oppivelvollisuuden laajentaminen ei edellytä lain säätämistä perustuslainsäätämisjärjestyksessä, kun opetus edelleen on kaikille maksutonta. Nyt käsillä oleva hallituksen esitys merkitsee kaikille maksuttoman perusopetuksen takaavan perustuslain säädöksen kiertämistä.”
Tunnetusti valinnan vapaus poistettiin opetusministeri Ulf Sundqvistin vuonna 1974 laatimalla lainmuutoksella, jolla konfiskatorisesti poistettiin valtionapu niiltä kouluilta, jotka eivät suostuneet luovuttamaan omaisuuttaan kunnille. Tämä johti oppikoulujen sosialisointiin. Sanna Marinin hallitus osoittaa samankaltaista piittaamattomuutta Suomen oikeusjärjestyksestä ja oikeusvaltioperiaatteesta (Rule of Law).
Suomen perusoikeusjärjestelmän kulmakiviä ovat olleet subjektiiviset perusoikeudet, perustuslain 16 §:n 1 momentin maksuton perusopetus ja 19 §:n 1 momentin perustoimeentulo. Nyt maksuton perusopetus hylätään olkia kohauttamalla (Ojanen: "Näistä näkökohdista huolimatta", Tuori: "Johtopäätöstäni ei horjuta"). Suomen sivistyksellä ei mene hyvin.
Tilastokeskuksen tiedon mukaan perusopetuksen kotiopetuksessa oli 445 oppilasta vuonna 2021. Laskua edellisvuodesta 11 %. Tilastokeskus - Opiskelijat ja tutkinnot 2021 (stat.fi)
Yhdistyksen puheenjohtaja Juhani Paavolainen osallistuu lokakuussa Pariisissa pidettävään kotiopetuksen Euroopan konferenssiin (GHEX European Home Education Summit).
First European Regional Home Education Summit Organized By The Global Home Education Exchange (GHEX) October 7, 2022, Paris, France
“This is a critical time in the history of home education in France. We welcome support from our fellow parents and from families around Europe and the world,” said Jean-Baptiste, Secretary General of Liberte Education, a co-promoter of the Event and a member of the GHEX advisory council. “With our fellow homeschool organizations we are fighting for the right of families to be able to choose home education, a right recognized in France since 1882 and now in jeopardy. We will not stop fighting for the families and for what is right.” GHEX Statement on Homeschooling in Europe
Following the global pandemic, more parents in Europe are seeking to home educate their children than ever before. Fundamental human rights norms acknowledge that parents are endowed with primary responsibility for their children’s education. The Rio Principles explains that home education is a human right that must be protected, respected and available to all families everywhere without undue burden. The GHEX calls on all governments to uphold the rights and duties outlined in the Rio Principles.
School shutdowns forced hundreds of millions of parents to home educate their children. Now, having experienced the benefits of this educational approach, more parents are interested. Although home education is increasingly available, some governments have imposed unnecessary regulatory burdens on families or have failed to take necessary steps to recognize the right of home education. Such interference with a parent’s right to home educate is not in keeping with fundamental human rights principles as recognized in all major human rights treaties and as comprehensively reviewed in the Rio Principles. These foundational human rights principles make it clear that parents come first in making educational decisions. As the UDHR articulates in Article 26.3, “parents have a prior right to choose the kind of education given to their children.”
In Europe, hundreds of thousands of children are home educated. The United Kingdom and France each have individual populations estimated to approach or exceed one hundred thousand children. Home Education is a huge movement in the United States with as many as 11 percent of all households estimated at four to six million children or about 6-8 percent of the school age population. A substantial and growing body of empirical and peer-reviewed research shows that home educated students perform as well as or better academically and socially than their peers in public or private schools. Other research in the United States indicates that regulation is not associated with outcomes. Children and youth in homeschooling meet and interact with people of all ages and cultures, providing them personalized educational opportunities and lives open to rich and diverse socialization and living experiences.
The GHEX regional Committee is holding the first European Regional Home Education Summit with scores of home education leaders from Europe and noted human rights and education law experts. The event will take place in Paris October 7th and October 8th, 2022. We stand in solidarity with all parents in Europe, especially France, and call on the French government to stop violating the human rights of thousands of families who are being arbitrarily denied the right to home educate their children. Our goal is to connect those who would stand up to these violations and argue for policies that respect these rights. The event is organized by the GHEX with Liberte Education and the Foundation pour L’Ecole LIBSCO conference on educational freedom.
Kamppailu kotiopetuksesta tihentyy
Vaasan hallinto-oikeus katsoi 12.11.2021 antamassaan päätöksessä että lastensuojeluviranomaiset olivat toimineet virheellisesti, kun he olivat ryhtyneet lastensuojelytoimenpiteisiin kotiopetuksen valvonnasta syntyneen erimielisyyden johdosta.
Kotiopetusperheiden oikeusturvaa ollan heikennetty uudella oppivelvollisuuslailla. Laissa rajattiin huoltajien mahdollisuuksia saada oppivelvollisuuden valvonta yleisen alioikeuden tutkittavaksi. Kynnystä korotettiin lisäämällä tekstiin sanat tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta. Lisäys oli tietoinen heikennys oikeusturvaan, koska kotiopetuksessa oikeuteen on yleensä jouduttu kouluviranomaisten toimivallan ylityksen johdosta, ei suinkaan oppivelvollisen valvonnan laiminlyönnistä. Kun huoltajien mahdollisuutta saada suojaa alioikeudessa on heikennetty, kouluviranomaiset tekevät epämääräisiä lastensuojeluilmoituksia perheiden painostamiseksi ja uhkailemiseksi. Lastensuojeluilmoitukset tulisi käsitellä virkavastuulla, ei muiden viranomaisten kanssa yhdessä sopien.
Kotiopetuksen suosio hämmentää viranomaisia Finnish Education Officials Puzzled by Homeschool Growth (hslda.org)
Kotiopetus on suosittua. Kasvua viisitoista prosenttia
Kotiopetuksessa oli 501 oppilasta vuonna 2020. Katso uusin tilasto täällä Tilastokeskus - Opiskelijat ja tutkinnot 2020
Perustuslakivaliokunta ei hyväksynyt opetus- ja kultuuriministeriön näkemystä, että laajennettu oppivelvollisuus ei olisi perustuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitettua perusopetusta
Opetus- ja kultturiministeriö oli perustellut kantaansaa muun muassa Hämeenlinna hallinto-oikeuden päätöksellä, jonka mukaan kotiopetuksessa olevalla oppivelvollisella ei olisi oikeutta ilmaiseen oppimateriaaliin. Perustuslakivaliokunta (PeVL 43/2020 vp, s. 4) toteaa, "Valiokunnan mielestä oppivelvollisuuteen kuuluva opetus on perustuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitettua perusopetusta."
Kotiopetus on kiistatta laillinen keino suorittaa oppivelvollisuus. Riita kotiopetuksen maksuttomuudesta on näin perustuslakivaliokunnan toimesta ratkennut. Kotiopetus on maksutonta.
Eduskunnan sivistysvaliokunta käsittelee tänään 12.11.2020 klo 12.00 alkaen hallituksen esitystä oppivelvollisuuden laajentamisesta
Suomen kotiopettajat on jättänyt valiokunnalle asiantuntijalausunnon yhdessä Suur-Helsingin kristillisen koulun kanssa.
Lausunto eduskunnan sivistysvaliokunnalle
HE 173/2020 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Esityksen yhteydessä on tuotu esiin hankkeen historiallisuus ja viitattu edelliseen koulu-uudistukseen 1960- ja 70-luvuilla. Silloinen muutos merkitsi radikaalia puuttumista vallinneisiin oloihin. Sivistysvaliokunta oli 13.3.1968 antamassaan mietinnössä lieventänyt oppikoulujen kunnallistamista koskevaa koulujärjestelmälakia siten kuuluvaksi, että ”ja on yksityisen oppikoulun omistajalle varattava tilaisuus valita haluaako hän luovuttaa koulunsa varoineen ja velkoineen kunnan haltuun vai käyttää kouluaan kunnan peruskoulua korvaavana kouluna.” Perusteluina sivistysvaliokunta viittaa perustuslakivaliokunnan 8.11.1967 lausuntoon no. 3, jonka mukaisesti hallituksen esityksen tarkoituksena oli kiertää hallitusmuodon pakkolunastusmenettelyä. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon liittyvässä 25.9.1967 päivätyssä muistiossa todetaan, että oppivelvollisuuden laajentaminen ei edellytä lain säätämistä perustuslainsäätämisjärjestyksessä, kun opetus edelleen on kaikille maksutonta. Nyt käsillä oleva hallituksen esitys merkitsee kaikille maksuttoman perusopetuksen takaavan perustuslain säädöksen kiertämistä.
Oppivelvollisuuden laajentamishanke vaikeuttaa huoltajien mahdollisuutta antaa lapsilleen oppivelvollisuuden mukaista kotiopetusta tai mahdollisuutta järjestää koulumaista opetusta ilman perusopetuksen järjestämislupaa. Nämä oikeudet ovat olleet Suomessa hyvin turvattuja. Perustuslain mukaisen oppivelvollisuuden täytyy myös käytännössä tarkoittaa todellista valinnan mahdollisuutta ei vain paperille kirjoitettua korulausetta. Perustuslain määräyksen jokaisen oikeudesta maksuttomaan perusopetukseen täytyy tarkoittaa sitä, että kaikkea oppivelvollisuuden suorittamista tuetaan. Kotiopetuksen rankaisemista ei voida perustella. Helsingin eurooppalaisen koulu ja joidenkin vieraskielisten ja ulkomailla olevien koulujen oikeus periä maksuja on etu, ei rangaistus. Julkisen vallan tulee tukea myös kotiopetusta.
Hallituksen esityksessä pyritään heikentämään kotiopetuksen asemaa mm. vaatimalla lapsia osallistumaan perusopetuslain vastaisesti erityiseen tutkintoon saadakseen perusopetuksen päättötodistuksen. Perusopetuslain 38 §:n mukaan oppivelvollinen sen sijaan voi osallistua erityiseen tutkintoon. Mitään osallistumisvelvollisuutta ei ole laissa määrätty. Erityisen tutkinnon vaatiminen on näin ollen perusopetuslain vastaista ja asettaa nämä oppilaat eriarvoiseen asemaan. Tämä on nuorten oppilaitten oikeusturvan vastaista. Tästä huolestuttavana esimerkkinä on Vantaan kaupungin toiminta viime keväältä (2020). Vantaan kaupunki vaati kaikkia vantaalaisia kotiopetuksessa olleita yhdeksäsluokkalaisia suorittamaan erityisen tutkinnon saadakseen päättötodistuksen. He joutuivat tenttimään kaikki lukuaineet koko yläkoulun osalta. Tutkiva opettaja oli jo hyväksynyt osan seitsemän- ja kahdeksanluokkalaisten suoritukset. Vantaan kaupungin virkamiehet puolustivat kantaansa viittaamalla Opetushallituksen ohjeistukseen. Tämä yllätti meidät huoltajat ja opettajat täysin, kunnes huomasimme, että opetushallitus tosiaan ohjeistaa näin kotisivuillaan:
Mikäli huoltaja haluaa kotiopetuksessa olevan oppivelvollisen saavan opinnoistaan todistuksen, jossa todetaan kotiopetuksessa suoritetut opinnot ja annetaan sanallinen arvio tai numeroarvosana osaamisen tasosta, on oppivelvollisen osallistuttava perusopetuslain 38 §:n mukaiseen erityiseen tutkintoon. (oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kotiopetus)
Teimme tästä kansanedustaja Antero Laukkasen kanssa valituksen Opetushallitukselle ja kävimme tapaamassa vastuuhenkilöitä esittäen asiamme, mutta muutoksia ohjeistukseen ei tältä osin tehty.
Kokonaisuudessaan velvoitettaisiin perusopetuslain vastaisesti noudattamaan kotiopetuksessa Opetushallituksen määräämän opetussuunnitelman perusteita. Perusopetuslain (628/1998), perusopetusasetuksen (852/1998) ja valtioneuvoston tuntijakoasetuksen (422/2012) mukaisesti Opetushallitus on 22.12.2014 perusopetuksen järjestäjille osoitetulla määräyksellä, velvoittanut ne noudattamaan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita 2014. Kotiopetus ei ole järjestettyä opetusta. Kotiopetus on lainsäädännössä säännelty vapaammin; siihen soveltuvia perusteita ei ole laadittu eikä pidäkään laatia. Kotiopetuksessa noudatetaan tuntijakoasetusta (422/2012).
Esityksessä on luotu uudenmuotoinen oppivelvollisuuskoulutus, joka ei olisi perusopetusta, mutta kuitenkin pakollista. Hallituksen esityksessä todetaan, että perusopetuksen maksuttomuutta koskevan perustuslain 16 §:n taustalla on Suomea velvoittavat ihmisoikeussopimukset. Vain lyhyelle maininnalle jää Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2 artikla. Tuomioistuin on julkaissut artiklaa koskevan oikeustapausoppaan, ja ihmisoikeussopimuksen valmisteluaineisto on helposti saatavilla. Tuomioistuin on soveltanut artiklaa laajasti ja katsonut, että sopimusosapuolten tulee koulutuksen alalla omaksumia tehtäviä hoitaessaan noudattaa sopimusta myös esimerkiksi rahoituksessa. Suomi ei ole jättänyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2 artiklaan varaumia kuten useat sopimusosapuolet, jotka pidättyvät avustamasta taloudellisesti vaihtoehtoisia yksityisiä opiskelumuotoja. Kansainvälisesti poikkeuksellisen velvoittavaa perusopetuksen maksuttomuutta koskevaa perustuslain 16 §:ää tulee tarkastella tässä valossa. Tämä esityksen puute on aivan ratkaiseva. Vain perusopetus voi olla pakollista.
Käsityksemme on, että lainsäädäntövalta ei ole niin rajaton, että perustuslain muuttamiselle säädetyssä järjestyksessä olisi mahdollista järjestää asioita aivan poiketen voimassa olevan oikeusjärjestyksen yleisistä periaatteista. Näiden periaatteiden pohjalla pysyen ei voida säätää hallituksen esittämää oppivelvollisuutta.
Emme kannata eduskunnalle jätettyä esitystä. Mielestämme esitys tulee kokonaan hylätä.
Kunnioittavasti
Helsingissä 11.11.2020
Jan Cedercreutz, johtaja
Agape-Keskus ry
Suur-Helsingin kristillinen koulu
Juhani Paavolainen, puheenjohtaja
Suomen kotiopettajat ry
Viranomaisjärjestelmä ei kykene korjaamaan itse tekemiään virheitä
Hallitusmuodon 82 §:n 2 momentin kirjoitus, kotiopetus ei ole viranomaisten valvonnan alaista, tulee palauttaa perustuslakiin. Ei riitä, että uuden perustuslain yhteydessä sanotaan, että kotiopetuksen asemaa ei ole tarkoitus muuttaa, kun perustuslaillinen oikeus opettaa itse lapsensa joutuu loukatuksi.
Katso ja lue MTV Uutisissa toimittaja Outi Airolan raportti Tommysta ja Karoliinasta, joiden oikeutta kotiopettaa loukattiin. Kotiopetusvalintansa vuoksi myös Karoliinan ja hänen seitsemän kuukauden ikäisen lapsensa ihmisoikeutta rintaruokintaan loukattiin (ks. Yleissopimus lapsen oikeuksista 24 artikla kohta e).
Professori Veli Merikoski kirjoitti perustuslakivaliokunnalle 29.4.1969 perustuslain muuttamisesta ja kiinnitti huomiota mm. hallitusmuodon 82 §:n 2 momenttiin. "Kotiopetuksen jättäminen ulottumattomiin viranomaisten valvonnanalaisuudesta ei ole sovitettavissa yhteen oppivelvollisuusjärjestelmän kanssa. Itse asiassa jo vuoden 1921 oppivelvollisuuslaki jätti valvontakiellon kokonaan vailla merkitystä." Merikoski jättää mainitsematta, että oppivelvollisuuslaki valmistui jo vuonna 1907, mutta keisari jätti lain vahvistamatta. Oppivelvollisuuslain säätäminen tapahtui rinnan hallitusmuodon säätämisen kanssa. Eduskunnassa suoritettiin äänestys hallitusmuodon pykälistä. Oskari Mantere esitti saman kannan kuin aatetoverinsa Merikoski 50 vuotta myöhemmin, että kotiopetuksen turvaa ei tulisi ottaa hallitusmuotoon. Mantereen (ja Merikosken) kanta hävisi äänestyksessä, ja kotiopetus on saanut nauttia vapaudesta jo sata vuotta.
Merikoski kuitenkin jatkaa. "HM 82 § 2mom. soveltuu esimerkiksi siitä, kuinka hallitusmuodon selvä säännös on asiallisesti kumoutunut vakiintuneen lainsäädäntökäytännön kautta. Korrekti menettely olisi luonnollisesti ollut se, että tuo säännös olisi kumottu nimenomaisin perustuslakia muuttavin lainsäädäntötoimin." Hallitusmuodon selvä säännös on kuitenkin jäänyt voimaan perustuslain uudistuksen yhteydessä eikä sitä ole kumottu, kuten Mantere ja Merikoski toivoivat sekä heidän aatetoverinsa edelleen toivovat.
Hallituksen esitys oppivelvollisuuslaiksi on tänään lähetekeskustelussa eduskunnassa
Suomen kotiopettajat ry piti vuosikokouksen Kokkolassa 31.10.2020. Kuuntele toimittaja Petri Kuikan juttu kotiopetuksesta Radio Suomessa.
https://areena.yle.fi/audio/1-50674031
Sanna Marinin hallitus hakoteillä koulunuudistuksessa
Hallitus ei ole edelleenkään ymmärtänyt oppivelvollisuuden ja perusopetuksen yhteyttä. Perusopetusta on se opetus, joka kuuluu oppivelvollisuuteen. Hallituksen esityksessä 173/2020 väitetään, että perustuslain 16 § ei määrittele perusopetuksen sisältöä (s. 281). Perusoikeuden ydinsisältö on kuitenkin kristallinkirkas, Se on perusopetuksen maksuttomuus. Hallitus pyrkii sivuuttamaan perusoikeuksia selittämällä maksuttomuuden koskevan vain oppivelvollisia. Hallitus muuttaisi perustuslain ydinsisältöä tavallisella lailla perustuslain 72 §:n mukaisessa järjestyksessä, vaikka esitys tulisi käsitellä 73 §:n mukaisessa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Hanke on kunniaton.
Hallituksen esityksessä pyritään luomaan uusi, perusopetuksesta poikkeava kokonaisuus, josta käytettäisiin oppivelvollisuuskoulutus-käsitettä. Käsite ei ole kuitenkaan uusi, vaan sitä käytettiin perusopetuksen synonyyminä peruskoulua suunniteltaessa 1960-luvulla (ks. esim. 28.3.1963 asetettu ministerivaliokunta ja KM 1970:A4, s. 20). Oppivelvollisuuskoulutus on myös sisällöllisesti sama kuin perusopetus. Kyse ei ole vain perustuslain muodollisesta säädöksestä, jota hallituksen esityksellä on tarkoitus kiertää.
Hallitus osoittaa suurta yksityisyritteliäisyyttä irrottaessaan oppivelvollisuuskoulutuksen omaksi pakkohallintoalueekseen, jota eivät koske perus- ja ihmisoikeudet eikä tavallinen lainsäädäntökään. Esityksessä vedotaan siihen, että vuoden 1998 perusopetuslaki on säädetty ilman perustuslakivaliokunnan myötävaikutusta. Tämän täytyy tarkoittaa sitä että perusopetuslaki, toisin kuin hallituksen esitys, on perustuslain mukainen. Tämä ei oikeuta tekemään johtopäätöstä, että perustuslain vastainen hallituksen esitys voitaisiin säätää ilman perustuslakivaliokunnan myötävaikutusta. Ei ole estettä säätää perustuslain 16 § 2 momentin mukaista koulutusta maksuttomaksi, mutta on virheellistä vedota perusopetuksen pakollisuuteen ja tehdä myös muusta koulutuksesta kuin perusopetuksesta pakollista.
Esityksen sivulla 282 kuvataan perusopetuksen oikeusoloja. Kirjoittajat unohtavat, että eräät koulutusta koskevat hallitusmuodon kohdat jätettiin perusoikeusuudistuksen säätämisen yhteydessä voimaan. Perusopetuslain esitöissä on useita viittauksia hallitusmuodon 82 §:n 2 momenttiin, jonka mukaisesti kotiopetus ei ole viranomaisten valvonnan alaista. Tällainen viittaus on myös perusopetuslain 26 §:n oppivelvollisuuden suorittamista koskevan säädöksen kohdalla. Myös vuoden 2000 perustuslain esitöissä on vastaava viittaus ja todetaan, että vaikka kotiopetusta koskevaa hallitusmuodon kirjoitusta ei enää oteta uuteen perustuslakiin, tällä ei ole tarkoitus muuttaa kotiopetuksen asemaa.
Sanna Marinin hallitus pyrkii esityksellään sementoimaan kotiopetuksen vainon. Esityksessä viitataan keskustelua herättäneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaisesti kotiopetuksessa oleva lapsi menettää kaikki sosiaaliset oikeutensa siirtyessään kotiopetukseen. Esityksessä ei mainita käytyä keskustelua. Sekä käräjäoikeus, että oikeuskansleri Jaakko Jonkka ovat hyvin perustelluissa ratkaisuissaan päätyneet vastakkaiseen arviointiin kuin hallinto-oikeus puutteellisesti perustellussa kannanotossaan. Hallituksen esitykseen ei liity minkäänlaista periaatteellista oikeustilan punnintaa tai eri näkemysten arviointia. Sosiaaliset oikeudet aiotaan riistää kotiopetuksessa olevilta lapsilta myös toisen asteen koulutuksessa kuten esityksen sivulla 289 todetaan.
Kotiopetusta koskevia perusopetuslain kohtia ei olla muuttamassa, mutta esitykseen sisältyy perusopetuslain vastaisia käytänteitä. Näitä ovat velvollisuus osallistua erityiseen tutkintoon ja velvollisuus noudattaa kotiopetuksessa kouluopetukseen tarkoitettua ja siinä noudatettavaa opetussuunnitelman perusteita. Esityksellä heikennetään myös merkittävästi kotiopetusperheiden oikeusturvaa. Perusopetuslaista poistettaisiin sen 45 §, joka on mahdollistanut väärinkäytösten tuomioistuinkäsittelyn. Uudessa oppivelvollisuuslaissa tuomioistuinkäsittelyn oikeusturva käytännössä poistuisi ja perheet pakotettaisiin opetusviranomaisten tahtoon huostaanoton uhkaa käyttämällä.
Suomen kotiopettajien käsityksen mukaan lainsäädäntövalta ei ole niin rajaton, että perustuslain muuttamiselle säädetyssä järjestyksessä olisi mahdollista järjestää asioita aivan poiketen voimassa olevan oikeusjärjestyksen yleisistä periaatteista. Näiden periaatteiden pohjalla pysyen ei voida säätää hallituksen esittämää oppivelvollisuutta. (Ks. Ståhlberg, Kaarlo Juho: Yksityisoikeudellinen säätiö ja valtiovalta. LM 1935, s. 58)
Oikeusministeriö toteaa lausunnossaan luonnoksesta hallituksen esitykseksi oppivelvollisuuslaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi, että on ongelmallista, kun esityksessä ei ymmärretä perusopetus-käsitteen sisältöä
Perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaan perusopetukseksi on katsottava se opetus, joka kuuluu oppivelvollisuuteen. Perustuslain 16 §:n 1 momentti takaa jokaiselle subjektiivisen oikeuden maksuttomaan perusopetukseen. Ehdotus vaikuttaa oikeusministeriön mielestä ongelmalliselta, kun maksuttomuus rajataan vain oppivelvollisia koskevaksi ja suljetaan aikuiset ja alkuperältään muut kuin vakinaisesti Suomessa asuvat lapset maksuttomuuden ulkopuolelle.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies kiinnittää huomiota lausunnossaan siihen, että hallituksen luonnoksessa ei seurata hallituksen esitysten vuonna 2019 uudistettuja laatimisohjeita, joiden mukaan perus- ja ihmisoikeusvaikutusten huolellinen arviointi tulisi tehdä esityksen laatimisvaiheessa. Luonnoksessa tähän on kiinnitetty huomiota vain kolmen tekstikappaleen verran. Apulaisoikeusasiamiehen mielestä perus- ja ihmisoikeusvaikutusten huolellinen arviointi ei ole lausuntomenettelyssä tarkoituksenmukaista, eikä aikataulullisesti mahdollistakaan.
Uudistus kytkeytyy useisiin Suomea sitoviin ihmisoikeussopimusmääräyksiin, mm. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2 artiklaan. Apulaisoikeusasiamies toteaa myös, että pääsääntöisesti perustuslain säännökset taloudellista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista eivät välittömästi perusta subjektiivisia oikeuksia. Maksutonta perusopetusta koskeva perustuslain 16 §:n 1 momentti on poikkeus tästä pääsäännöstä, eikä maksuttomuudesta voida poiketa lailla. Kysymys on ilmeisesti valtiosääntöoikeudellinen, apulaisoikeusasiamies toteaa.
Verrattuna perusoikeusvaikutusten huolelliseen arviointiin, hallituksen luonnoksessa käsitellään paljon laajemmin kotiopetuksessa olevien lasten oikeudesta maksuttomaan perusopetukseen käytyä oikeudenkäyntiä. Luonnoksessa viitataan korkeimman hallinto-oikeuden 16.4.2013 antamaan, taltionumero 1297, diaarinumero 3985/3/11 päätökseen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 7.12.2011 antamasta päätöksestä, taltionumero 11/0883/3, diaarinumero 00790/11/1301 tehdyn valituksen. Kun korkein hallinto-oikeus ei perustellut päätöstään, lausunnossa viitataan asiallisesti huomattavan vanhaan, lähes kymmenen vuoden takaiseen Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätökseen.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan lapsi menettää perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaisen oikeuden maksuttomaan perusopetukseen, kun laissa ei ole erikseen säädetty kunnalle velvollisuutta antaa etuuksia kotiopetuksessa oleville ja tätä käsitystä tukee perusopetuslain 31 §:n 3 momentin säännös opetuksesta, josta on oikeus periä maksuja. Hallituksen esitysluonnoksessa asiaa perustellaan lisäksi Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa esitetyllä selvityksellä, että oppilasta ei rekisteröidä oppilaaksi mihinkään kouluun. Kaikki perustelut ovat vanhentuneita.
Oppilaat merkitään tänä päivänä KOSKI-tietovarantoon koulun oppilaiksi yhtäläisesti riippumatta sitä suorittavatko he oppivelvollisuuttaan koulun opetuksessa vai kotiopetuksessa.
Perusopetuslain 31 §:n 3 momentti on perustuslain 81 §:n 2 momentin säännöksen vastainen. Perustuslain mukaisesti valtion viranomaisten virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuuden sekä maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään lailla. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt asiaan huomiota lausunnossaan PeVL 20/2007 vp. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen käsitys on yhteneväinen, että perusopetuslain 31 §:n 3 momenttia ei voida soveltaa analogisesti. Maksuja voidaan periä ainoastaan säädöksessä mainituissa tilanteissa (EOAK/1120/2018).
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 59/2010vp s. 5) huomauttanut, että jokaisella on subjektiivinen oikeus maksuttomaan perusopetukseen perustuslain 16 §:n 1 momentin perusteella. Opetus- ja kulttuuriministeriö on 27.11.2013 apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinille (EOAM/1420/2/10) antamassaan selvityksessä todennut, että on virheellistä tulkita perusopetuslain 4 §:ää niin, että se rajoittaisi perustuslain mukaista oikeutta maksuttomaan perusopetukseen. Perustuslakivaliokunta oli esittänyt, että virheelliset tulkinnat korjattaisiin perusopetuslakia muuttamalla. Hallituksen esitysluonnoksessa perusopetuslakiin tehtäisiin muutos, mutta ei perustuslakivaliokunnan toivomalla tavalla, vaan niin, että alkuperältään muut kuin vakinaisesti Suomessa asuvat lapset suljettaisiin maksuttoman opetuksen ulkopuolelle.
Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisussa viitataan myös eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen vastaukseen 30.7.2008, diaarinumero 3973/4/0/7, jossa hän toteaa, että Jyväskylän kaupunki on toiminut Opetushallituksen ohjeiden mukaisesti, kun se on kieltäytynyt antamasta kotiopetuksessa oleville lapsille ilmaista oppimateriaalia. Esittelijäneuvos Jorma Kuopuksen lähettämä kirje ei sisällä sellaista oikeudellista pohdintaa, jota voitaisiin pitää perus- ja ihmisoikeusvaikutusten huolellisena arviointina, mitä sen sijaan hallituksen esitykseltä edellytetään.
Keskuskauppakamari esittää omassa lausunnossaan, että oppivelvollisuusiän korottamiseen liittyvä valmistelu keskeytetään välittömästi eikä uudistusta toteuteta.
Suomen hallitus ajaa oppivelvollisuuden pidentämisen varjolla heikennyksiä kotiopetuksen asemaan. Lausunnon antamiselle varattu aika päättyi eilen 15.6.2020. Suomen kotiopettajat ry jätti lausunnon yhdessä Suur-Helsingin kristillisen koulun kanssa
Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (30.4.2020)
Esitysluonnos heikentää kotiopetuksen asemaa ja on perustuslain vastainen ja on esitetyssä muodossaan säädettävä perustuslain 73 §:n säätämisjärjestyksessä. Jotta ehdotetut lait voitaisiin käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, luonnokseen ja ehdotettuihin lakeihin tulisi mielestämme tehdä seuraavat muutokset:
Kunnioittavasti
Helsingissä 12.6.2020
Jan Cedercreutz Juhani Paavolainen
Koulun johtaja Puheenjohtaja
Suur-Helsingin kristillinen koulu Suomen kotiopettajat ry
Opetus- ja kulttuuriministeriö joutui myöntämään, että kevään perusopetuksen etäopetus ei ollut lainmukaista
Valtioneuvosto antoi tänään 4.6.2020 etäopetusta koskevan perusopetuslain muutosesityksen eduskunnalle. https://minedu.fi/paatos?decisionId=0900908f806b7685 Valitettavasti lainvastaisuuksia ei ole kokonaan onnistuttu esityksessä korjaamaan. Esitetyn perusopetuslain 20 a §:n 5 momentin mukaan karanteenissa, eristyksessä tai vastaavan lääkärin määräyksellä poissa olevan oppilaan opetusjärjestelyt voidaan järjestää perusopetuslain 18 §:n erityisin opetusjärjestelyin. Kyseinen lain kohta on tarkoitettu yksittäisten oppiaineiden poikkeaviin järjestelyihin eikä taivu yleiseen poikkeamiseen opetusjärjestelyistä.
Entiseen ei ole paluuta. Kotiopetukseen jäi noin 70.000 lasta koulujen avautuessa 14.5.2020. Myönteiset kokemukset auttoivat perheitä tekemään valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja. Mikään ei oikeuta asettamaan perheiden ratkaisuja arvostelun alaiseksi. Jokainen perhe on oikeutettu harkitsemaan itse itselleen parhaimman päätöksen.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut 30.4.2020 luonnoksen oppivelvollisuuden pidentämistä koskevasta lainsäädännöstä. Luonnoksessa ei ole tehty havaintoja maailman muuttumisesta. Vanha ja vanhentunut peruskoulujärjestelmä on ministeriön keino torjua vaatimukset uudistaa koulujärjestelmä oikeudenmukaisemmaksi.
Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen totesi 4.3.2020 Skotlannin parlamentissa pitämässään esitelmässä, että on turha teeskennellä Suomen koulutusjärjestelmän tuottavan tasa-arvoista oppimista. Samalla luokalla olevien lasten oppimiserot voivat olla viiden vuoden mittaisia. Jos halutaan tavoitella tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, oppimispolkuja tulee monipuolistaa ja suoda yksilöllisille järjestelyille mahdollisuus, Heinonen jatkaa. Tämä on valtava haaste opettajille, joskin uusi teknologia voi auttaa vastaamaan haasteeseen.
Suomessa tavoitteena on pyrkimys opetuskeskeisestä järjestelmästä oppimiskeskeiseen järjestelmään. Muodollisen opetuslaitosten tarjoaman opetuksen lisäksi on tärkeää herättää ja saattaa näkyville myös epämuodollinen oppiminen, jotta jokaisen ihmisen oivalliset taidot saisivat rakentua, Heinonen päättää. Lue tai kuuntele lisää: https://www.scotlandfutureforum.org/finnish-lessons-olli-pekka-heinonen/
Eduskunta päätti 16.4.2020, että valtioneuvoston varhaiskasvatuksen sekä opetuksen ja koulutuksen järjestämisvelvollisuutta koskevista väliaikaisista rajoituksista antaman asetuksen (126/2020) jatkamisesta annettua asetusta (191/2020) ei kumota. Uuden asetuksen mukaisesti lähiopetukseen siirrytään 14.5.2020.
Asetuksesta annetuissa asiantuntijalausunnoissa Kuntaliitto toteaa, että kunnat ovat joutuneet siirtymään täysin uuteen tapaan järjestää opetus, koska voimassa oleva esi- ja perusopetusta koskeva lainsäädäntö ei ole mahdollistanut ennalta varautumista ja asioiden harjoittelua ja kokeilua. Kuntaliitto kiinnittää myös huomiota siihen, miten tietosuojavaatimukset etäopetuksessa täyttyvät.
Opetushallitus painottaa, että perusoikeuksiin ja muihin oikeuksiin puuttuminen edellyttää myös poikkeusoloissa sitä, että säännökset ovat riittävän tarkkarajaisia. Asetus jättää opetuksen järjestäjille laajan harkintavallan siihen, miten se järjestää opetusta ja muuta toimintaa muuna kuin lähiopetuksena. Suuri harkintavalta olisi Opetushallituksen mielestä edellyttänyt perusteellisempaa oppilaiden ja huoltajien oikeusturvan tarpeen arviointia.
THL katsoo, että etätehtävien teko ei kaikissa perheissä onnistu ja lähiopetukseen pitäisi olla oikeus päästä myös sosiaalisin perustein.
Äkkiväärä peruskoulufundamentalismi on kieltänyt harhaoppisina kaiken kokeilun ja vaihtoehtoiset oppimisen tavat. Muun muassa perheiden valinnan perusteella kotiopetuksessa olevat ovat viranomaisten säälimättömän vainon kohde. Koronakriisi on paljastanut peruskoulun jälkeenjääneisyyden. Sen sijaan, että virheet olisi tunnustettu ja muutettu perusopetuslakia, turvauduttiin lain vastaiseen etäopetukseen, joka on ollut monelle silmät aukaiseva pelastus sopimattomasta peruskoulun puhdasoppisuudesta, mutta joka entisestäänkin lisää jäykän koulurakenteen aiheuttamaa eriarvoisuutta. Etäopetus on kotiopetusta, kotona järjestettyä opetusta, joka toimii ja on monelle parempi kuin koulu. Ks. https:// yle.fi/uutiset/3-11319968
Suomen 185.831:stä 1 -3 -luokkalaisesta noin 18.000 lasta on perusopetuksen lähiopetuksessa. Kotiopetuksessa on laskennallisesti 545.516 oppilasta. Kun tähän lisätään hallitusmuodon 82 §:n 2 momentin mukaisessa kotiopetuksessa olevat 437 oppilasta, kotiopetuksessa on yhteensä noin 546 tuhatta oppilasta (lukumäärät vuoden 2019 tiedoin; mahdollisesti lähiopetuksessa olevia erityisen tuen oppilaita oli yhteensä 48.197.)
Sivistysvaliokunta näytti luopuvan 19.3.2020 esittämästään näkemyksestä (SiVL 2/2020 vp, s. 3 ja 7), että asetuksella voidaan määrätä perusopetuksen toteuttamisesta etäopetuksena. Lausunnossaan 25.3.2020 (SiVL 3/2020 vp, s. 2) valiokunta korostaa, että etäopetuksen järjestäminen perusopetuksessa on uusi asia, sillä perusopetuslaissa ei siitä säädetä. Lausuntoa varten valiokunta kuuli asiantuntijoita kokouksessaan 24.3.2020 (SiVP 22/2020 vp, kohta 3). Yksikään asiantuntijoista ei jättänyt kirjallista lausuntoa; kaikkia kuultiin suullisesti. Suomen kotiopettajien valiokunnan virkailijoilta saaman selvityksen mukaan valiokunta katsoo, että valtioneuvoston varhaiskasvatuksen sekä opetuksen ja koulutuksen järjestämisvelvollisuutta koskevista väliaikaisista rajoituksista antaman asetuksen (126/2020) 3 § antaa toimivaltuudet etäopetuksen järjestämiseen perusopetuksessa. Suomen kotiopettajien käsityksen mukaan perusopetuksen etäopetuksesta olisi tullut säätää lailla. Valmiuslain 109 §:n 2 momentin mukaan poikkeusoloissa on mahdollista rajoittaa opetuksen järjestäjälle normaalioloissa säädettyä tai määrättyä opetusvelvollisuutta. Kuten tunnettua (Matti Lahtinen YLE:n haastattelussa 17.3.2020), etäopetus oppivelvollisuusikäisten opetuksen muotona ei ole sallittu.
Toimivaltuuksien ottaminen tuosta vaan särkee lukot, jotka oikeusjärjestys viranomaistoiminnalle poikkeusoloissakin asettaa, kuten perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd) ja varapuheenjohtaja Antti Häkkänen (kok) painottivat valiokunnan tiedostustilaisuudessa 19.3.2020 (ks. myös KHO 2000:10.) Oppivelvollisuudesta säädetään perustuslain 16 §:n 1 momentin toisen lauseen mukaan lailla. Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan lailla on säädettävä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat lain alaan. Perustuslain 107 §:n mukaan perustuslain kanssa ristiriidassa olevaa asetusta ei saa soveltaa viranomaisten toiminnassa. Oppivelvollisten etäopetus ei ole palautettavissa laissa olevaan toimivaltaperusteeseen. Tietämättämme saatamme kaikki toimia väärin, tietoinen lain rikkominen ei ole sallittua kenellekään.
Perustuslakivaliokunta katsoo, että asetusten 126/2020 ja 131/2020 perusopetusta koskeva sääntely on pääosin asianmukaista, saadun selvityksen valossa välttämätöntä ja sen verraten lyhyt voimassaoloaika huomioiden myös oikeasuhtaisuusvaatimuksen mukaista. (PeVM 6/2020 vp) Perustuslakivaliokunta pitää asetuksen 126/2020 luetteloa yhteiskunnan kannalta kriittisillä aloilla työskentelevistä puutteellisesti perusteltuna ja siten perustuslain 6 §:n vastaisena. Tällaisen luettelon laatimista valiokunta pitää sinänsä perusteltuna. Valiokunta pitää asianmukaisena valtioneuvoston toimintaa, kun se on viipymättä poistanut kriittisiä aloja koskevan rajauksen. Perustuslakivaliokunnan mietinnöstä 25.3.2020 ei näin ollen käy ilmi, miltä osin sääntely ei ole asianmukaista. Luultavasti perustuslakivaliokunnan työskentelyä leimaa tässäkin pragmatismi tiukan perustuslainmukaisuuden valvonnan sijasta.
Eduskuntakäsittelyssä Sari Sarkomaa (kok) totesi, että perusopetus ei tunne etäopetusta. Opetusministeri Li Andersson (vas) puolestaan katsoi, että perusopetuslainsäädäntö ei tunne kunnolla etäopetusta. Anneli Kiljunen (sd) totesi, että [sivistys]valiokunnassakin on selvinnyt, että etäopetusta ei ole laissa määritelty selkeästi (PTK 31/2020/4 vp).
Valtioneuvosto on muuttanut 23.3.2020 alkaen perusopetuksen järjestämisvelvollisuuden rajoituksia siten, että sekaannusta aiheuttanut maininta kriittisillä aloilla toimivien huoltajien lasten oikeudesta saada lähiopetusta on poistettu. Nyt tämä oikeus on kaikilla perusopetuksen 1 - 3 vuosiluokkien oppilailla. Opetusministeri Li Andersson on kuitenkin toistuvasti vedonnut vanhempiin, että eivät lähetä lapsiaan kouluun.
Päätösvalta asiassa näyttää siirtyneen huoltajille. Asetuksen taustamuistion mukaan kotiin jääviin oppilaisiin sovellettaisiin kuitenkin perusopetuslain 18 §:n mukaista oppilaan opetuksen järjestämistä toisin kuin perusopetuslaissa säädetään ja määrätään. Tämä on ongelmallista. Kyseinen perusopetuslain kohta on tarkoitettu korvaamaan peruskouluasetuksen 38 §:ää, jonka mukaan oppilas voidaan vapauttaa yksittäisen aineen opiskelusta eikä säädös muutenkaan mahdollista yleistä poikkeamista säädöksistä ja määräyksistä.
Taustamuistiossa 20.3.2020 toistetaan sivistysvaliokunnan lausunnon (SiVL 2/2020 vp, s. 3) näkemys, että valtioneuvoston asetuksen rajoitus luopua perusopetuksen lähiopetuksesta mahdollistaa etäopetuksen järjestämisen perusopetuksessa siinä laajuudessa, kun kunta harkitsee tarkoituksenmukaiseksi (s. 1). Sivistysvaliokunta ei palaa perusopetuslain eduskuntakäsittelyssä (SiVM 3/1998 vp, s. 26) esittämäänsä kannanottoon, jossa valiokunta torjui hallituksen esittämän mahdollisuuden järjestää opetusta myös oppilaan kotona. Professori Tuomas Ojanen toteaa (Asiantuntijalausunto EDK-2020-AK-291031 s. 7, alav. 1; EDK-2020-AK-291385 s. 6, alav. 3), että asetuksella tai määräyksellä ei voida antaa yleisiä oikeussääntöjä lain alaan kuuluvista asioista. On kestämätöntä päätellä, että asetuksella voitaisiin implisiittisesti luoda määräys, jota ei voida eksplisiittisesti antaa.
Perusopetuksen järjestäminen etäopetuksena edellyttää perusopetuslakiin tehtävää muutosta. Tämän ei pitäisi olla hankalasti säädettävissä, sisältyihän tätä koskeva ehdotus perusopetuslakia koskevaan hallituksen esitykseen koulutusta koskevaksi lainsäädännöksi. (HE 86/1997 vp, s. 35. "Kunta voisi osoittaa tarvittaessa lapsen käymään koulua myös kotonaan tai muussa sopivassa paikassa, jos se esimerkiksi lapsen vammaisuuden tai muun syyn takia olisi perusteltua. Kysymys olisi tällöinkin kunnan järjestämästä opetuksesta eikä hallitusmuodon 82 §:ssä tarkoitetusta kotiopetuksesta, jonka lapsen huoltajat ovat valinneet.")
Lapinjärven kunnassa lähes kaikki oppilaat ovat etäopetuksessa. Etukeno auttoi. Kunta on ollut mukana valtioneuvoston Kokeileva Suomi -hankkeessa ja järjestänyt etäopetusta 500 km:n päässä olevalle Eskolan kyläkoululle Kannuksessa. Kokeilussa hankitut kokemukset ja tekninen valmius mahdollistivat joustavan siirtymisen etäopetukseen. Kiitos valtioneuvoston kanslian ennakkoluulottomuuden ja rohkeiden kyläläisten Kannuksessa, niin lasten kuin aikuisten. Lue lisää Loviisan Sanomissa: https://www.loviisansanomat.fi/artikkeli/850378-etunojasta-oli-hyotya-lahes-kaikki-etaopetuksen-piirissa-lapinjarvella
Valtioneuvoston 18.3.2020 voimaan tulleen asetuksen 126/2020 mukaisesti perusopetus jatkuu etäopetuksena 13.4.2020 asti. Asetuksesta puuttuu nimenomainen säännös, joka mahdollistaisi etäopetuksen. Normaalioloissa oppivelvollisten, toisin kuin lukioikäisten, etäopetusta ei ole sallittu järjestetyssä opetuksessa. Etäopetus on mahdollista hallitusmuodon 82 §:n 2 momentin mukaisessa kotiopetuksessa.
Katja-Marika ja Rasmus Mäkinen antavat käytännön neuvoja kuinka kotiopetuksesta suoriutuu. https:// yle.fi/uutiset/3-11261008
Opetushallitus on korjannut turvattomuutta lisäävää ja lainvastaista kotiopetusohjettaan. Ohjeessa ei enää mainita, että kunta ei ole velvollinen järjestämään kouluterveydenhuollon palveluja. Kunta on velvollinen järjestämään nämä palvelut myös kotiopetuksessa olevalle oppilaalle. Lain mukainen tieto asiassa on ollut THL:n sivuilla ainakin 12.1.2018 lähtien. Korkeimman hallinto-oikeuden 15.9.2019 (taltionumero 4643) päätöksen asiakirjoissa Opetushallituksen ohje on kirjoitettu lainvastaisessa muodossaan. Ohje on kouluterveydenhuollon osalta oikaistu.
Opetushallituksen ohjeen muita virheitä ovat muun muassa oikeuden maksuttomaan oppimateriaaliin kieltäminen ja velvollisuus noudattaa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita kotiopetuksessa. Oppivelvollisten oikeus maksuttomaan oppimateriaaliin on oppivelvollisuuden suorittamiseen kuuluva oikeus. OPS:ia tulee perusopetuslain 15 §:n mukaan noudattaa järjestetyssä opetuksessa, kouluopetuksessa. Pääjohtaja Aulis Pitkälä on allekirjoittanut asiaa koskevan Opetushallituksen määräyksen 22.12.2014.
Kansakoulu oli maksullista aina Suomen itsenäistymiseen asti. Koulumaksuista puolet meni opettajille, toinen puoli koulun välineistön kartuttamiseen. Oppilasmaksujen poistaminen olisi pitänyt tehdä perustuslain säätämisen mukaisesti, koska opettajilla, jotka säätyvaltiopäivi
© 2023. Suomen kotiopettajat ry.