Kysymys:  Olen muuttamassa tilapäisesti Espanjaan. Voinko jatkaa Suomessa alkanutta kotiopetusta Fuengirolassa? 

Vastaus: Kyllä voit, tilapäinen alle vuoden mittainen oleskelu ulkomailla ei katkaise kotikunnassa tehtyjä järjestelyjä.

 

Kysymys: Jos kunta antaa samat edut, esim. ilmaisen oppimateriaalin, kotikoululaisille kuin koululaisillekin, joutuuko kunta palauttamaan kotikoululaisesta kunnalle maksetun valtionosuuden valtiovarainministeriölle?

Vastaus: Ei joudu. Lounais-Suomen aluehallintovirasto on päätöksessään LSAVI/757/06.06.01/2012 todennut, että tuen antaminen kuuluu kunnan harkintavaltaan. Toisessa yhteydessä Lounais-Suomen aluehallintovirasto totesi, että kunnan tulisi pitää kotiopetuksessa olevista erillistä rekisteriä; kotioppilaan merkitseminen koulun kirjoilla olevaksi on sekä hallintolain 7 §:n palveluperiaatteen, että henkilötietolain 5 §:ssä säädetyn huolellisuusvelvoitteen ja saman lain 9 §:ssä säädetyn virheettömyysvaatimuksen vastaista.

 

Kysymys:  Saako kotiopetuksen uskonto olla tunnustuksellista?

Vastaus: Opiskelu voi aina olla tunnustuksellista, myös koulussa. Suomi on, toisin kuin Ruotsi, sitoutunut indoktrinaation kieltäviin ihmisoikeussopimuksiin, julkisen tahon tulee kunnioittaa vanhempien uskonnollisia vakaumuksia, luonnollisesti tulee kunnioittaa opiskelijan uskonnollista vakaumusta. Uskonnon opetus peruskoulussa ei ole tunnustuksellista. Tämä ei ole sovellettavissa kotiopetukseen. Suomessa ei ole opetusvelvollisuutta, on oppivelvollisuus, joka tarkoittaa, että huoltajan tulee huolehtia siitä, että lapsi opiskelee ja oppii perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot. 

 

Kysymys: Ruotsiin tuli koulupakko vuonna 1842. Miksi Suomessa on oppivelvollisuus? 

Vastaus: Kotiopetus oli mahdollista Ruotsissa aina vuoteen 2010, jolloin se käytännössä kokonaan kiellettiin uudella koululailla. Ruotsalaisten kotikoululaisten mahdollisuudet vedota ihmisoikeussopimuksiin ovat heikot, koska Ruotsi katsoi, että se ei voi sitoutua Euroopan neuvoston ihmisoikeusopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 2 artiklan mukaiseen indoktrinaatiokieltoon eikä taannut artiklan mukaisia ihmisoikeuksia kansalaisilleen. Vuoden 1842 lain 8 §:n 3 momentissa kotiopetuksesta säädettiin samaan tapaan kuin Suomen oppivelvollisuuslaissa: "Alla i skol-åldern warande barn böra i skolan sig inställa, med undantag endast af dem, som blifwit af föräldrar eller målsman anmälda att underwisas hemma". Pakko kohdistui kuntiin, joiden tuli perustaa kansakouluja.

Suomessa kotiopetuksella on perustuslain suoja. Mechelinin senaatin vuoden 1907 perustuslakiehdotuksen 89 §:n kohdassa 3 todetaan: ”Undervisning, som är anordnad i hemmet, underligger icke någon granskning från myndighets sida.” Samana vuonna eduskunnan antaman oppivelvollisuuslakiehdotuksen 4 §:n mukaan: ”Oppivelvollisuuden täyttämiseksi on lapsi pantava kansakouluun, ellei hänen opetuksestaan pidetä huolta muussa koulussa taikka kotona.” Säädökset tulivat voimaan vasta Suomen itsenäistyttyä, hallitusmuoto vuonna 1919 ja oppivelvollisuuslaki vuonna 1921. 

Routavuosina koululaitos oli venäläistämistoimien kohteena. Venäjän kielestä tehtiin opetuskieltä. Kotiopetus tarjosi mahdollisuuden, lapsia kotona opettamalla, vastustaa koettuja sortotoimenpiteitä (ks. Estlander, Berliini 1910). Perustuslainsuoja kotiopetukselle oli tarpeen myös sisäisen oppivelvollisuuden vastustuksen johdosta. Uno Cygnaeus kannatti ulkomaisten mallien mukaista koulupakkoa. Johan Vilhelm Snellman (Pedagogiikan ja didaktiikan professorina Helsingin yliopistossa 3.3.1860 — 21.3.1863) piti perheen tunnesiteitä kasvatuksen kannalta muodollista opetusta tärkeämpinä eikä Suomeen tullut vierasta Ruotsin kaltaista koulupakkoa (Savolainen, Helsinki 2006. s. 647).

Tultuaan senaattoriksi Snellman jätti kirjallisen vastalauseen, kun senaatin talousosasto päätti kansakoulusta 16.12.1865. Hän painotti kotiopetuksen perustuslaillista asemaa ja vaati tämän ottamista ohjenuoraksi, jotta opetusta ja kasvatusta ei asetettaisi alttiiksi kokeiluille ja todeksi näyttämättömille teorioille. Vastineessaan talousosaston puheenjohtaja Harald Victor Wilhelm Furuhjelm, joka olisi toivonut Suomeen Ruotsin mallista koulupakkoa ei kiistänyt kotiopetuksen nauttimaa perustuslainsuojaa, mutta haukkui Snellmanin sokeaksi fennomaaniksi, tämä kun ei Furuhjelmin mielestä ymmärtänyt kansan parasta.  Snellman suomi myös ankarasti opettajaseminaaria, jota hän piti meille vieraana opiskelumuotona. Sisäoppilaitos karsii oppilasainesta ja sijainti eristetyissä oloissa maaseudulla pitkästyttää opiskelijat. Opettajankoulutus muodostui kuitenkin saman muotoiseksi kuin vastauskonpuhdistuksessa luodun katollisen papistonkoulutuksen seminaarilaitos. Cygnaeukselle, joka oli tyytymätön Ruotsin koululakiin, Sveitsin kaupungit tarjosivat esikuvan aatteille, jotka jäivät elämään hänen johtamassaan seminaarissa. Opettajien taholta esitettiinkin toistuvasti koulupakkoa, joka ei vain velvoittaisi kuntia perustamaan kouluja vaan myös lapsia osallistumaan pakolliseen koulun opetukseen.

Nykyinen kotiopetuksen vähäinen arvostus on syntynyt Kekkosen tasavallan lain kunnioituksen höltymisen seurauksena. Peruskoulu säädettiin lakia kiertämällä perustuslain vastaisesti (ks. esim. Länsineva 2002, s. 186. "Perustuslakivaliokunnan mukaan perustuslain omaisuudensuojasäännös nimittäin asettaa vaatimuksen siitä, että valtionavun lopettamisuhkaa taikka lupaehtoja hyväksikäyttämällä ei ole luvallista pyrkiä pakottamaan koulujen omistajia luovuttamaan omaisuuttaan kunnalle ilman täyttä korvausta. Tällainen menettely merkitsisi valiokunnan mukaan perustuslaissa asetettujen omaisuuden pakkolunastuksen edellytysten kiertämistä. Perustuslaki edellyttää toisin sanoen ainakin sitä, ettei tukea vastaanottavia henkilöitä tällä perusteella pakoteta luopumaan keskeisistä perusoikeuksistaan. Alav. 61: Tällä vaatimuksella on asiallisia yhtäläisyyksiä esimerkiksi Yhdysvaltalaisessa perusoikeusjuridiikassa korostetun Unconstitutional Conditions -doktriinin kanssa. Myös tuo doktriini edellyttää, ettei julkisen vallan myöntämiin lupiin, avustuksiin tai lisensseihin tule liittää asiaankuulumattomia yksilöiden perusoikeuksia rajoittavia ehtoja (Stone - Seideman - Sunstein - Tushnet 1996, 1757-1765)."). Opetusministeri Armi Laila Hosia vetosi 20.11.1963 eduskuntaan, että tämä ei saman vuoden keväällä toimineen ministerivaliokunnan tavoin tyytyisi vain periaatepäätökseen, vaan uhkaavien perusoikeusloukkausten vuoksi paneutuisi myös uudistuksen käytännön toteutukseen. Hosian toive ei toteutunut, vaan eduskunta, luultavasti presidentti Urho Kaleva Kekkosen ohjauksessa, valtuutti hallituksen valmistelemaan lakiesitystä peruskoulun puitelaista. Peruskoulu toteutettiin neuvostoliittolaisen esikuvansa mukaisesti (Autio, 1995, s.143; Soikkkanen, 1991, s. 440).

Perustuslain vastaisena voidaan pitää myös lukioasetuksen (719/1984) 46 §:n määräystä oppilaaksi ottamisesta: ”Lukion ensimmäiselle vuosiluokalle ottamisen edellytyksenä on, että henkilö on suorittanut peruskoulun tai sitä vastaavan aikaisemman oppimäärän.” Koulupakkoa ajettiin näin myös pohjakouluaatteen voimin. Pyrittiin estämään jatko-opetukseen pääsy niiltä, jotka olivat hankkineet tarvittavat tiedot koulua käymättä. Vaikka virhe on tänä päivänä voimassa olevassa lukiolaissa korjattu, asenteiden muutos, kun on totuttu käyttämään "teräviä kyynärpäitä" (Autio, 1995), kotiopetukselle suotuisammaksi tapahtuu hitaasti.

Oppivelvollisuuden sisältöä ei ymmärretä eikä vaivauduta tutustumaan lainsäädäntöön kuin pintapuolisesti. Kun sanotaan, että kotiopetuksen asemaa ei ole tarkoitus muuttaa, pitää tietää, mikä sen asema on ja miten siihen on historiallisesti päädytty. Kotiopetuksen puolustaminen on määrätietoista työtä, asettumista alttiiksi Snellmanin esimerkin mukaisesti. Snellman oivalsi, että perustavat arvot ovat sanomattakin perustuslain turvaamia. On uskallettava puolustaa vanhempien osoittamaa rakkautta lapsiaan kohtaan.

 

 

Kysymys: Kuinka yleistä kotiopetus on Suomessa?

Vastaus: Asiaa on lähes mahdotonta selvittää. Todettuaan muun muassa, että maksuttoman oppimateriaalin puute voi aiheuttaa taloudellisia ongelmia kotiopetusperheille, lapsiasiavaltuutettu esitti vuonna 2011 Yk:n lapsen oikeuksien komitealle, että Suomen hallitus tekisi selvityksen kotiopetuksesta. Esitys ei ole tunnetusti johtanut näkyviin toimenpiteisiin.

Aikaisemmin tiedot kotiopetuksesta ovat olleet hyvinkin yksityiskohtaisia. Vuosina 1833-1836 Helsingin yliopistoon otetuista uusista ylioppilaista 69.1 % tuli kotiopetuksesta (Komiteamietintö 1966:B1).

Tosiasiassa tilastointi ei ole heikentynyt sitten 1800-luvun alun. Valtioneuvostolla on tieto kotiopetuslapsista myös vuonna 2018. Tiedot tulisi julkistaa.

 

Kysymys: Onko Suomen kotiopettajat kristillinen järjestö?

Vastaus: Kyllä on. Yhdistyksen toiminnan arvopohja ja toiminnan etiikka on kristillinen. Hallituksen jäsenillä tulee olla kristillinen elämänkatsomus. Yhdistyksen toiminta ei ole uskonnollista ja on avointa kaikille jäsenille omasta maailmankatsomuksesta riippumatta. Toiminnan tarkoitus on vaalia Yk:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 26 artiklan 3. kohdan mukaista vanhempien ensisijaista oikeutta valita lastensa opetuksen laatu. Periaate on implementoitu (lakina voimassa) Suomen lainsäädännössä, mutta ei käytännössä toteudu. Oikeusolot eivät vastaa lainsäädäntöä.

 

Kysymys: Miten voin ostaa oppikirjoja ja opettajan materiaaleja?

Vastaus: Yhdistyksen jäsenet voivat tilata materiaaleja yhdistyksen kautta. Tilaus tehdään sähköpostilla tai kirjeitse yhdistykselle Yhteystiedot täällä. 

 

Kysymys: Suomen kotiopettajat on koko toimintansa ajan vaatinut koulukirjoja kotikoululaisille ja ajanut kotiopetuksessa olevien tasvertaista kohtelua sosiaalisten oikeuksien suhteen. Onko kotiopetuslapsilla oikeus myös kouluruokailuun? 

Vastaus: Ei ole. Kouluruokailu on perusopetuslain 31 §:n 2 momentin mukaisesti kouluopetukseen osallistuvan oppivelvollisen oikeus, mutta saman lainpykälän 1 momentin mukaisella ilmaisella oppimateriaalilla on myös suuri symbolinen merkitys. Ilmainen oppimateriaali kuuluu jokaiselle. Suomen kotiopettajien toiminnan voi pelkistää julistukseen "Koulukirjat kotikoululaisille". Laajemmin kyse on lasten tasavertaisesta lain mukaisesta kohtelusta, kotiopetus ei oikeuta syrjintään. Suomen kotiopettajilla on ollut toimivat ja asialliset yhteydet Opetushallitukseen. Tämä ei ole kuitenkaan tuonut näkyvää parannusta kotiopetuslasten kohteluun. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei salli kotiopetuslasten tasavertaista kohtelua. On ilmeistä, että yhdistyksen tavoitteet toteutuvat vain oikeusolojen kehittymisen kautta.

 

 

Kysymys: Pitääkö kotiopetuksessa opiskella valinnaisia aineita?

Vastaus: Ei tarvitse. Valtioneuvoston tuntijakoasetuksen mukaisesti valinnaisena aineena voidaan opettaa perusopetukseen soveltuvia, syventäviä ja soveltavia tässä asetuksessa säädettyjä tavoitteita tukevia aineita tai useasta aineesta muodostettuja ainekokonaisuuksia sen mukaan kuin opetussuunnitelmassa määrätään. Opetushallitus on velvoittavasti määrännyt 22.12.2014, että opetuksen järjestäjä on velvollinen laatimaan opetussuunnitelman. Kotiopetuksessa tulee noudattaa tuntijakoasetusta.

 

 

Kysymys: Saako kotiopetuksen perusteella tehdä lastensuojeluilmoituksen?

Vastaus: Kotiopetuksen perusteella ei saa tehdä lastensuojeluilmoitusta. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos ei ohjeista tekemään lastensuojeluilmoitusta kotiopetuksen perusteella, toteaa johtaja Tuire Santamäki-Vuori vastineessaan 27.6.2017 Suomen kotiopettajien tiedusteluun.

Katso vastine täällä.  

 

Kysymys: Onko kotiopetus perusoikeus?

Vastaus:  Kotiopetus on Suomessa perusoikeus. Kotiopetus on turvattu perustuslaissa tai tavallisella lainsäädännöllä maissa, joissa on oppivelvollisuus. Oppivelvollisuus on kirjattu Suomen perustuslakiin, eikä sitä voida tavanomaisessa lainsäädäntöjärjestyksessä muuttaa. Lue lisää. Yliopistollinen seminaarikirjoitus avattavissa alla olevassa osoitteessa.

Lue lisää täällä.

 

Kysymys: Pitääkö kotiopetuksen aloittamiseen hakea kunnalta lupaa?

Vastaus: Kotiopetus ei edellytä minkään viranomaisen lupaa. Vanhemmat päättävät oppivelvollisuuden suorittamisen tavasta. Pelkkä ilmoitus kunnalle riittää, vaikkapa seuraavaan tapaan:

Lapsemme etunimi sukunimi (synt. 00.00.0000) suorittaa oppivelvollisuuttaan tästä päivästä lukien kotiopetuksessa.

Päiväys (paikka ja päivämäärä)

Allekirjoitukset

 

Kysymys: Kenelle ilmoitus annetaan?

Vastaus: Ilmoituksen voi antaa koulun rehtorille. Näin koulu saa tiedon kotiopetuksesta. Rehtori toimittaa tarvittaessa ilmoituksen edelleen sille, joka päättää oppimisen edistymisen valvonnasta. Suosittelemme ilmoituksen lähettämistä postitse. Kuntien hallintosäännöissä on mainittu viranomainen, joka päättää kotiopetuksessa olevan oppivelvollisen edistymisen valvonnasta. Ilmoituksen voi toimittaa myös suoraan hänelle.  Hyvä kuitenkin, että koulu tietää kotiopetuksesta.

 

Kysymys: Pitääkö kotiesiopetuksesta ilmoittaa kunnalle?

Vastaus: Kunnalla ei ole kotiesiopetuksen valvontavelvollisuutta. Vanhemmilla ei ole velvollisuutta ilmoittaa lapsensa esiopetuksen suorittamisesta kotona eikä luonnollisesti mitään lupaa tarvitse pyytää.

 

Kysymys: Voiko kunta määrätä, että kotiopetuksessa on noudatettava jotain tiettyä opetussuunnitelmaa.

Vastaus: Kotiopetus ei ole sidottu mihinkään määrättyyn opetussuunnitelmaan. Kotiopetuksessa suunnitelman voi laatia itse.

 

Kysymys: Mistä tiedän, mitä tietoja pitää opetella?

Vastaus: Perusopetuksen tavoitteet on määrätty valtioneuvoston tuntijakoasetuksessa.

 

Kysymys: Voiko kunnan määräämistä valvontatilaisuuksista kieltäytyä sairauden tai muun syyn perusteella?

Vastaus: Oppivelvollisen edistymisen valvonnasta ei ole laissa eikä muissakaan säädöksissä annettu määräyksiä. Kunnalla ei ole toimivaltaa määrätä kokeisiin osallistumisesta. Valvonnan tavoista pitää sopia yhteistyössä neuvotellen. Järjestelyjen pitää olla kaikkia osapuolia tyydyttäviä.