Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

 

Kysymys: Miksi Sanna Marinin kansanrintamahallitus vainoaa kotiopetusta vaikka 1960- ja 1970-luvun kansanrintama jätti kotiopetuksen rauhaan?

 

Vastaus: Luultavasti nykyinen hallitus on ideologisempi ja hakee innoitusta suoraan Karl Marxin opeista, joiden mukaan kouluopetuksesta pitää tehdä pakollista. Nykyiseltä hallitukselta puuttuvat myös reaalisosialistiset esikuvat, jotka määräsivät edellisen kansanrintaman toimintaa.

 

Paavo Kuosmasen johtama Yksityisopiskelijakomitea (KM 1966:B1) jätti mietintönsä valtioneuvostolle 28.tammikuuta 1966. Kuosmasen komitealle ulkomaisiksi esimerkeiksi riittävät Ruotsi, Norja ja Neuvostoliitto. Läntinen Eurooppa tai Pohjois-Amerikka eivä olleet tuohon aikaan viitekehys, johon rinnastuttiin kuten vielä oppivelvollisuuskomitean (KM 1907:12) työskentelyssä. Neuvostoliiton koulujärjestelmää luotaessa on yksityisopiskelu suunniteltu erääksi koulutusmuodoksi, komitea toteaa (s. 20). Neuvostoliitossa oli yli 2,5 miljoonaa yksityisoppilasta, jotka saivat valtion taloudellista tukea monessa muodossa. Ei voida pitää oikeudenmukaisena, että samalla kun valtio ylläpitämällä ja avustamalla kouluja huomattavasti tukee oppikoulun varsinaisten oppilaiden opiskelua, yksityisoppilaat jäävät tästä tuesta osattomiksi, komitea totesi. (s. 24-25)

 

Kuosmasen komitea otti kantaa vireillä olevaan koulujärjestelmän muutokseen. Se katsoi, että yhtenäiskoulujärjestelmään siirtyminen ei poista peruskoulutasoisen opiskelun tarvetta varsinaisen koulun ulkopuolella. Komitea epäili mahdollisuutta sisällyttää lukion käynti yleiseen oppivelvollisuuteen. Tämä ei näytä nykyiselle kansanrintamahallituksellekaan olevan mahdollista vaan se on luonut käsittämättömän oppivelvollisuuskoulutuksen (OKM032:00/2019), joka työntää osan kansaa perusopetuksen ulkopuolelle.

 

Yksityisopiskelijakomitea painotti, että mahdollinen koulujen sosialisointi voidaan helposti toteuttaa myös iltaoppikoulujen ja oppikoulun iltalinjojen kohdalla. Sosialisointi ei saa heikentää näiden koulujen asemaa (s. 66). Nykyisen hallituksen sietää oppia ja hyödyntää edellisen kansanrintaman realismia. Puutteistaan huolimatta, elämä kuitenkin jatkui Neuvostoliitossakin (Ks. esim. Makarenko, Anton; Neuvostoliittolaisen koulukasvatuksen ongelmia. Moskova 1975. Makarenko katsoo, että kasvatustyön päämuotona voi olla perheen muodostama kollektiivi, s. 21).

 

Yksityiskoulujen sosialisointi ei ollut ainut ongelmallisuus, kun maassamme omaksuttiin neuvostoliittolainen koulujärjestelmä. Neuvostoliiton järjestelmää seurasivat myös lukuisat ihmisoikeusloukkaukset. Neuvostoliittolainen koulujärjestelmä ei noudata YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen periaatteita ja on Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen (ibidem).

 

 

 

Kysymys: Mikä erottaa etäkotiopetuksen ja hallitusmuodon 82 §:n 2 momentissa säädetyn kotiopetukseen toisistaan?

 

Vastaus: Media on viime päivinä raottanut ovea oppivelvollisuusikäisten lasten koteihin ja näyttänyt kotiopetuksen tahdittamaa arkea perheissä. Näkymät ovat tuttuja niille perheille, joissa kotiopetukseen on päädytty perheen oman valinnan perusteella. Päälisin puolin näyttäisi, että eroja ei ole. Useissa kommenteissa mainitaan kuitenkin tehtävien ja työn paljous ja kontrolli, joka etäyhteyksien kautta on viety koteihin.

 

Hallitusmuodon säännöksen mukaan kotiopetus ei ole viranomaisten valvonnan alaista. Lainsäätäjä näki viisaasti, että kotiopetuksen toimintatavat tulee jättää rauhaan. Oppimisen menetelmiä ei tule kontrolloida, perheille tulee jättää vapaus löytää parhaimmat yksilöllisesti sopivat menetelmät. Kotiopetus perustuu valinnan vapauteen. Liika kontrollointi on uhka sekä etäkotiopetuksessa, että perinteisessä kotiopetuksessa. 

 

 

 

Kysymys: Professori Martin Scheinin on erittäin huolissaan, että Suomen perusoikeusjärjestelmä pettää koronakriisin oloissa. (Perustuslakiblogi 20.3.2020) Voivatko viranomaiset rajoittaa hallitusmuodon 82 §:n 2 momentissa säädettyä oikeutta kotiopetukseen?

 

Vastaus:  Oikeutta kotiopetukseen ei voi missään olosuhteissa riistää vanhemmilta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 15 artiklan ja Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen 4 artiklan mukaisesti, jopa yleisen hätätilan aikana valtion tulee kunnioittaa vanhempien vapautta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus. Ihmisoikeussopimusten tarkoittama hätätila tarkoittaa tässä ennen muuta sodan aiheuttamaa kansakunnan elämän uhkaa.

 

Nyt on kyseessä lievempi poikkeustila, joka ei edellytä ihmisoikeussopimusten valvontaelimille toimitettua ilmoitusta sopimuksessa suojattujen oikeuksien rajoittamista. Kaikissa poikkeusolosuhteissa hallitusmuodon 82 §:n 2 momentin mukaisen kotiopetuksen rajoittaminen on kiellettyä. Nyt olisi oikea hetki pyytää kotiopetusperheiltä anteeksi viranomaisten heihin kohdistamia, vainon luonteisia oikeuksien loukkauksia.

 

Professorit Scheinin ja Rautiainen katsovat 26.3.2020, että rajoitustoimet Suomessa ovat edenneet hätätilailmoituksia edellyttävään vaiheeseen, ja edelleen, että valtiolla ei ole laisinkaan oikeutta tehdä sellaista valintaa, jolla se asettaa kansalaiset sairastumisen ja kuoleman riskille. Rajoitustoimissa tulisi edetä vapaaehtoisuuden pohjalta. Scheinin täsmentää 6.4.2020, että hätätilailmoitukset tulisi tehdä, jotta ihmisoikeudet otettaisiin vakavasti. Vastuu ihmisoikeussopimusten noudattamisesta on siirretty aivan liian alas, hallintoviranomaisten kannettavaksi; noudatetaan yrityksen ja erehdyksen menetelmää.

 

 

 

Kysymys: Olen ottamassa lapseni hallitusmuodon 82 §:n 2 momentin mukaiseen kotiopetukseen. Onko lapseni eroaminen koulusta "lopullista"?

 

Vastaus: Järjestettyyn opetukseen, kouluopetukseen voi palata milloin tahansa. Kotiopetukseen ei tarvitse sitoutua määräajaksi. Perusopetuslain eduskuntakäsittelyssä sivistysvaliokunta painotti 26.5.1998, että "oppilaalla on aina oikeus päästä [perusopetuslain] 6 §:n perusteella määräytyvään kouluun. Kunnan tehtävänä on osoittaa hänelle ensisijainen koulu." (SiVM 3/1998 vp, s. 26)

 

On selvää, että vallitsevassa koronavirussairauden uhassa viranomaisten tulee kunnioittaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 2 artiklan mukaista perheen ensisijaista oikeutta valita lapsille annetun opetuksen laatu. Vrt.  Echr, Case of Campbell and Cosans v. The United Kingdom https://hudoc.echr.coe.int/fre#{"itemid":["001-57455"]} Sivut 11 ja 13.

 

  • ".. in the course of the drafting of Article 2 (P1-2), the words "have regard to" were replaced by the word "respect" … the latter word means more than "acknowledge" or "taken into account"; in addition to a primarily negative undertaking, it implies some positive obligation on the part of the State … This being so, the duty to respect parental convictions in this sphere cannot be overridden by the alleged necessity of striking a balance between the conflicting views involved …
  • His [Jeffery Cosans] return to school could have been secured only if his parents had acted contrary to their convictions, convictions which the United Kingdom is obliged to respect … A condition of access to an educational establishment that conflicts in this way with another right enshrined on Protocol No. 1 cannot be described as reasonable and in any event falls outside the State's power of regulation under Article 2 (P1-2)."

 

 

 

Kysymys: Voidaanko yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi luokitellun COVID-19 (koronaviruksen) leviämisen estämiseksi karanteeniin asetetut lapset määrätä kotiopetukseen? 

Vastaus: Perusopetuslain (628/1998) 6 §:n mukainen koulupaikka voi olla myös lapsen koti. Hallituksen esityksessä koulutusta koskevaksi lainsäädännöksi (HE 86/1997 vp.) sivulla 35 todetaan, että kunta voisi osoittaa tarvittaessa lapsen käymään koulua myös kotonaan tai muussa sopivassa paikassa, jos se esimerkiksi lapsen vammaisuuden tai muun syyn takia olisi perusteltua. Kysymys olisi tällöinkin kunnan järjestämästä opetuksesta eikä hallitusmuodon 82 §:ssä [2 momentissa] tarkoitetusta kotiopetuksesta, jonka lapsen huoltajat ovat valinneet. Poissaolosta päättää vastaava lääkäri.

Katso myös: Valtioneuvoston kanslia mahdollisti Lapinjärven kunnan ja Eskolan kyläkoulun etäopetushankkeen. Palkittu kokeilu olisi ilman valtioneuvoston apua törmännyt siihen, että opetusta ei perusopetuslain mukaan voida järjestää etäopetuksena. (Kokeileva Suomi 31.8.2018 ja Kuntalehti 13.8.2017)

On sanottu, että etäopetus voidaan järjestää perusopetuslain 18 §:n turvin. Lain kohta soveltuu tähän huonosti. Hallituksen esityksessä lain kohta liitetään saman lain 17 §:ään ja todetaan, että yleisestä poikkeamisesta oppiaineita ja opetussuunnitelmaa koskevista säännöksistä säädetään 17 §:n 2 momentissa. Erityiset opetusjärjestelyt koskevat yksittäistä oppilasta ja yksittäisiä oppiaineita ja on tarkoitettu korvaamaan muun muassa peruskouluasetuksen 38 §:n säännöksen.

Perusopetuslain täytäntöönpano ei ole onnistunut purkamaan peruskoululain jäykkiä rakenteita ja tarkasti määrättyjä koulutuspalveluita toivotulla tavalla. Keskitetty ohjaus on kuristanut vaihtoehtoisia opetusmuotoja entistäkin ankarammin. Järjestelmästä puuttuu monimuotoisuus, joka mahdollistaisi järjestelmän mukaisen toiminnan myös poikkeavissa tilanteissa.

Poliitikot eivät voi pestä käsiään, kun viranomaisilta puuttuvat lainmukaiset toimivaltuudet reagoida koronaviruksen aiheuttamaan uhkaan. Perusopetuslain eduskuntakäsittelyssä sivistysvaliokunta painotti, että lapsella pitää aina olla mahdollisuus käydä koulua. Nyt sitä mahdollisuutta ei ole niillä noin 150 helsinkiläisellä oppilaalla, jotka toimialajohtaja Liisa Pohjalaisen vanhemmille lähettämän Wilma -viestin mukaan on asetettu karanteeniin. Karanteeniin asetettaville tullaan lähettämään Wilman kautta kotitehtävät. Etäopetuksesta ei viestissä mainita. Käytännössä lapset määrätään kotiopetukseen.

Helsingin kaupungin toiminta on paradoksaalista. Hufvudstadsbladetin haastattelussa rehtori Kimmo Koskinen pohtii perusopetuslain vastaisesti kotiopetukseen asetettujen lasten opiskelua: "Vi har bland annat funderat på hur vi ska få hem skolböcker till eleverna, många hade böckerna i skolan över helgen." Samaan aikaan kaupungin ruotsinkielinen opetuspäällikkö Niclas Rönnholm painostaa perhettä, joka on itse valinnut kotiopetuksen, luopumaan lasten koulukirjoista. Ristiriita on näennäinen. Opetuksen toimialalla toimitaan niin kuin oltaisiin lain yläpuolella. Tarkoitus pyhittää keinot.

Hallitusmuodon 82 §:n 2 momentin mukainen kotiopetus voi olla keino helpottaa lasten ja perheiden tilannetta kun koulun rehtori kieltää oppilaita tulemasta kouluun. Päätös kotiopetuksesta on huoltajan ja perheen. Koulun puolestaan pitää toimia kuten rehtori Kimmo Koskinen ja pyrkiä kaikin tavoin tukemaan opiskelua kotona. Perheen yhteinen ponnistus ansaitse kaiken tuen, ei vainotuksi joutumista. Lue myös:  https://hslda.org/content/hs/state/ny/20200303-even-school-officials-agree-cps-is-not-a-homeschool-enforcement-tool.aspx

 

Kysymys: Suomen kotiopettajien säännöissä mainitaan, että yhdistyksen tarkoituksena on tukea aatteellisesti vanhempien kotona antamaa opetusta. Suomen kotiopettajat ry on kristillinen järjestö, tarkoittaako tämä, että yhdistyksen tarkoituksena on tukea vanhempien kotona antamaa kristillisiin arvoihin perustuvaa opetusta?

Vastaus: Yhdistys tukee vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus. Sääntöjen mainitsema aatteellinen tuki tarkoittaa, että yhdistyksen tarkoitus ei ole välittömän taloudellisen edun hankkiminen yhdistyksen toimintaan osallistuville. Yhdistys edistää kotiopetusaatetta siten, että mahdollisimman moni perhe voisi valita kotiopetuksen omien tarpeittensa mukaisesti.

 

Kysymys: Pitääkö olla tutkiva opettaja?

Vastaus: Ei tarvitse. Tutkivaa opettajaa koskeva määrys kumottiin tammikuun 1999 alusta. Edistymisen valvonnan tavoista voidaan sopia vapaasti. Kunnalla on velvollisuus valvoa oppivelvollisen edistymistä. Laissa ei ole säädetty, että oppivelvollisen pitää osallistua kunnan määräämiin valvontatilaisuuksiin. Kunnalle ei ole annettu toimivaltaa määrätä valvonnasta. 

Jatkokysymys: Pitääkö kunnan koulun itse tehdä edistymisen tutkiminen?

Vastaus: Ei tarvitse. Kunta voi sopia, että tutkimisen suorittaa muu taho. Esimerkiksi Pedersöressä kunta on sopinut, että perheen oppivelvollisten lasten edistymisen tutkimisen suorittaa yksityinen Vaasan kristillinen koulu. Kunta voi jopa sopia, että lapsen omat kotiopettajat suorittavat edistymisen tutkimisen.

 

 

Kysymys: Kuka oli Uno Cygnaeus?

Vastaus: Uno Cygnaeus (1810 - 1888) välitti Suomeen nykyisen 1800-luvun alun saksalaisen koulujärjestelmän. Cygnaeus suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa 1836 pääaineinaan eläintiede ja historia. Syyslukukauden 1836 ja kevätlukukauden 1837 Cygnaeus opiskeli teologiaa, minkä jälkeen hänet vihittiin papiksi. Hänen ensimmäinen toimensa oli Viipurin kirkkoherran papinapulaisuus. Cygnaeus tutustui Vanhan Suomen koulujärjestelmään, joka oli tsaari Aleksanteri ensimmäisen toimesta järjestetty saksalaisen esikuvan mukaisesti ja joka toimi mallina muun Suomen koulu-uudistukselle kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Vanhan Suomen koululaitoksen opetus- ja hallintokieli oli saksankieli.

Uno Cygnaeus kuuluu niiden sivistyneistöstä nousseiden suomalaisten joukkoon, jotka lähtivät etsimään uraa suurvalta Venäjän mahdollisuuksia hyödyntäen. Hän siirtyi Sitkan saarelle Alaskaan Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian palvelukseen (1839-1845). Kenraalikuvernööri Etholèn oli saanut tsaarilta luvan perustaa siirtokuntaan luterilaisen seurakunnan, jonka pappina Cygnaeus toimi. Hän saarnasi vuoroin ruotsiksi, suomeksi ja saksaksi.

Vuodet 1846 – 1858 Cygnaeus toimi Pietarissa yhteispohjoismaisen ruotsinkielisen Pyhän Katariinan seurakunnan pastorina sekä suomalaisen Pyhän Marian seurakunnan koulun johtajana ja opetti suomalaislapsille uskontoa muissakin Pietarin kouluissa. Cygnaeus omaksui Pietarin saksalaisten opettajien piirissä pohjois-saksalaisen, sveitsiläisen Heinrich Pestalozzin sävyttämän kasvatusopin ja koulujärjestelmän. Pietarista käsin Cygnaeus julkaisi kirjoituksensa Suomen kansakoululaitoksesta Viborg-lehdessä vuonna 1857.

Venäjä kärsi Krimin sodassa (1854-55) nöyryyttävän tappion ja joutui demilitarisoimaan Ahvenanmaan ja Mustan meren alueet. Tsaari Aleksanteri II katsoi, että sota hävittiin kansan koulutuksessa. Venäjällä lakkautettiin maaorjuus, koulutukseen haettiin jälleen mallia Saksasta. Suuret uudistukset ulottuivat myös Suomeen. Sodan rauhanneuvottelujen vielä jatkuessa keisari vieraili Suomessa ja pani alulle muun muassa kansakoulu-uudistuksen.

Suomen Senaatti määräsi Cygnaeuksen keväällä 1858 tutustumaan Suomen ja ulkomaiden kouluoloihin. Tämä oli Cygnaeukselle ensimmäinen työ varsinaisen Suomen alueella eikä hän pitänytkään tutustumistaan Suomen kouluoloihin minkään arvoisena. Hänen tavoitteena oli saksalainen koulujärjestelmä. Tekemänsä ehdotuksen liitteeksi Cygnaeus oli hankkinut etevien saksalaisten oppineiden todistukset, että ehdotus oli täysin sikäläisten esikuviensa mukainen.

Senaattori J.V. Snellman tunsi hyvin Saksan kouluolot eikä hän katsonut niiden tuottavan parempaa sivistystä kuin Ruotsissa ja Suomessa. Saman olivat todenneet Englannin laivaston upseerit, jotka vertasivat tapaamiensa suomalaisten talonpoikien sivistystä oman maansa saavutuksiin. Tämä havainto sai jopa eräät upseerit pohtimaan sotatoimien oikeutusta. Snellman vastusti ankarasti vanhempien syrjäyttämistä alkuopetuksesta, ja Cygnaeuksen esitys toteutui vain yläkansakoulujen osalta, myöskään esityksen seimet ja koulunkäyntipakko eivät toteutuneet. Lähde. Juhani Paavolainen; Kotiopetus perusopetusjärjestelmän osana 2019, julkaisematon tutkimus.

 

Kysymys: Onko Suomen kotiopettajat ry virallinen toimija kotikouluasioissa? 

Vastaus: Kyllä on. Turun kaupungin kasvatus- ja opetustoimi oli väittänyt, että Suomen kotiopettajilla ei ole virallista asemaa esiintyä kotiopetusasioissa. Lounais-Suomen aluehallintovirasto käsitteli asiaa ja katsoi, että perhe voi käyttää avustajanaan Suomen kotiopettajat ry:tä. Oikeuskäytännössä Suomen kotiopettajien tiedot kotiopetuksesta ovat osoittautuneet täsmällisemmiksi ja luotettavammiksi kuin Opetushallituksen käyttämät tiedot kotiopetuksesta.

 

Kysymys:  Olen muuttamassa tilapäisesti Espanjaan. Voinko jatkaa Suomessa alkanutta kotiopetusta Fuengirolassa? 

Vastaus: Kyllä voit, tilapäinen alle vuoden mittainen oleskelu ulkomailla ei katkaise kotikunnassa tehtyjä järjestelyjä.

 

Kysymys: Jos kunta antaa samat edut, esim. ilmaisen oppimateriaalin, kotikoululaisille kuin koululaisillekin, joutuuko kunta palauttamaan kotikoululaisesta kunnalle maksetun valtionosuuden valtiovarainministeriölle?

Vastaus: Ei joudu. Lounais-Suomen aluehallintovirasto on päätöksessään LSAVI/757/06.06.01/2012 todennut, että tuen antaminen kuuluu kunnan harkintavaltaan. Toisessa yhteydessä Lounais-Suomen aluehallintovirasto totesi, että kunnan tulisi pitää kotiopetuksessa olevista erillistä rekisteriä; kotioppilaan merkitseminen koulun kirjoilla olevaksi on sekä hallintolain 7 §:n palveluperiaatteen, että henkilötietolain 5 §:ssä säädetyn huolellisuusvelvoitteen ja saman lain 9 §:ssä säädetyn virheettömyysvaatimuksen vastaista.

 

Kysymys:  Saako kotiopetuksen uskonto olla tunnustuksellista?

Vastaus: Opiskelu voi aina olla tunnustuksellista, myös koulussa. Suomi on, toisin kuin Ruotsi, sitoutunut indoktrinaation kieltäviin ihmisoikeussopimuksiin, julkisen tahon tulee kunnioittaa vanhempien uskonnollisia vakaumuksia, luonnollisesti tulee kunnioittaa opiskelijan uskonnollista vakaumusta. Uskonnon opetus peruskoulussa ei ole tunnustuksellista. Tämä ei ole sovellettavissa kotiopetukseen. Suomessa ei ole opetusvelvollisuutta, on oppivelvollisuus, joka tarkoittaa, että huoltajan tulee huolehtia siitä, että lapsi opiskelee ja oppii perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot. 

 

Kysymys: Ruotsiin tuli koulupakko vuonna 1842. Miksi Suomessa on oppivelvollisuus? 

Vastaus: Kotiopetus oli mahdollista Ruotsissa aina vuoteen 2010, jolloin se käytännössä kokonaan kiellettiin uudella koululailla. Ruotsalaisten kotikoululaisten mahdollisuudet vedota ihmisoikeussopimuksiin ovat heikot, koska Ruotsi katsoi, että se ei voi sitoutua Euroopan neuvoston ihmisoikeusopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 2 artiklan mukaiseen indoktrinaatiokieltoon eikä taannut artiklan mukaisia ihmisoikeuksia kansalaisilleen. Vuoden 1842 lain 8 §:n 3 momentissa kotiopetuksesta säädettiin samaan tapaan kuin Suomen oppivelvollisuuslaissa: "Alla i skol-åldern warande barn böra i skolan sig inställa, med undantag endast af dem, som blifwit af föräldrar eller målsman anmälda att underwisas hemma". Pakko kohdistui kuntiin, joiden tuli perustaa kansakouluja.

Suomessa kotiopetuksella on perustuslain suoja. Mechelinin senaatin vuoden 1907 perustuslakiehdotuksen 89 §:n kohdassa 3 todetaan: ”Undervisning, som är anordnad i hemmet, underligger icke någon granskning från myndighets sida.” Samana vuonna eduskunnan antaman oppivelvollisuuslakiehdotuksen 4 §:n mukaan: ”Oppivelvollisuuden täyttämiseksi on lapsi pantava kansakouluun, ellei hänen opetuksestaan pidetä huolta muussa koulussa taikka kotona.” Säädökset tulivat voimaan vasta Suomen itsenäistyttyä, hallitusmuoto vuonna 1919 ja oppivelvollisuuslaki vuonna 1921. 

Routavuosina koululaitos oli venäläistämistoimien kohteena. Venäjän kielestä tehtiin opetuskieltä. Kotiopetus tarjosi mahdollisuuden, lapsia kotona opettamalla, vastustaa koettuja sortotoimenpiteitä (ks. Estlander, Berliini 1910). Perustuslainsuoja kotiopetukselle oli tarpeen myös sisäisen oppivelvollisuuden vastustuksen johdosta. Uno Cygnaeus kannatti ulkomaisten mallien mukaista koulupakkoa. Johan Vilhelm Snellman (Pedagogiikan ja didaktiikan professorina Helsingin yliopistossa 3.3.1860 — 21.3.1863) piti perheen tunnesiteitä kasvatuksen kannalta muodollista opetusta tärkeämpinä eikä Suomeen tullut vierasta Ruotsin kaltaista koulupakkoa (Savolainen, Helsinki 2006. s. 647).

Tultuaan senaattoriksi Snellman jätti kirjallisen vastalauseen, kun senaatin talousosasto päätti kansakoulusta 16.12.1865. Hän painotti kotiopetuksen perustuslaillista asemaa ja vaati tämän ottamista ohjenuoraksi, jotta opetusta ja kasvatusta ei asetettaisi alttiiksi kokeiluille ja todeksi näyttämättömille teorioille. Vastineessaan talousosaston puheenjohtaja Harald Victor Wilhelm Furuhjelm, joka olisi toivonut Suomeen Ruotsin mallista koulupakkoa ei kiistänyt kotiopetuksen nauttimaa perustuslainsuojaa, mutta haukkui Snellmanin sokeaksi fennomaaniksi, tämä kun ei Furuhjelmin mielestä ymmärtänyt kansan parasta.  Snellman suomi myös ankarasti opettajaseminaaria, jota hän piti meille vieraana opiskelumuotona. Sisäoppilaitos karsii oppilasainesta ja sijainti eristetyissä oloissa maaseudulla pitkästyttää opiskelijat. Opettajankoulutus muodostui kuitenkin saman muotoiseksi kuin vastauskonpuhdistuksessa luodun katollisen papistonkoulutuksen seminaarilaitos. Cygnaeukselle, joka oli tyytymätön Ruotsin koululakiin, Sveitsin kaupungit tarjosivat esikuvan aatteille, jotka jäivät elämään hänen johtamassaan seminaarissa. Opettajien taholta esitettiinkin toistuvasti koulupakkoa, joka ei vain velvoittaisi kuntia perustamaan kouluja vaan myös lapsia osallistumaan pakolliseen koulun opetukseen.

Nykyinen kotiopetuksen vähäinen arvostus on syntynyt Kekkosen tasavallan lain kunnioituksen höltymisen seurauksena. Peruskoulu säädettiin lakia kiertämällä perustuslain vastaisesti (ks. esim. Länsineva 2002, s. 186. "Perustuslakivaliokunnan mukaan perustuslain omaisuudensuojasäännös nimittäin asettaa vaatimuksen siitä, että valtionavun lopettamisuhkaa taikka lupaehtoja hyväksikäyttämällä ei ole luvallista pyrkiä pakottamaan koulujen omistajia luovuttamaan omaisuuttaan kunnalle ilman täyttä korvausta. Tällainen menettely merkitsisi valiokunnan mukaan perustuslaissa asetettujen omaisuuden pakkolunastuksen edellytysten kiertämistä. Perustuslaki edellyttää toisin sanoen ainakin sitä, ettei tukea vastaanottavia henkilöitä tällä perusteella pakoteta luopumaan keskeisistä perusoikeuksistaan. Alav. 61: Tällä vaatimuksella on asiallisia yhtäläisyyksiä esimerkiksi Yhdysvaltalaisessa perusoikeusjuridiikassa korostetun Unconstitutional Conditions -doktriinin kanssa. Myös tuo doktriini edellyttää, ettei julkisen vallan myöntämiin lupiin, avustuksiin tai lisensseihin tule liittää asiaankuulumattomia yksilöiden perusoikeuksia rajoittavia ehtoja (Stone - Seideman - Sunstein - Tushnet 1996, 1757-1765)."). Opetusministeri Armi Laila Hosia vetosi 20.11.1963 eduskuntaan, että tämä ei saman vuoden keväällä toimineen ministerivaliokunnan tavoin tyytyisi vain periaatepäätökseen, vaan uhkaavien perusoikeusloukkausten vuoksi paneutuisi myös uudistuksen käytännön toteutukseen. Hosian toive ei toteutunut, vaan eduskunta, luultavasti presidentti Urho Kaleva Kekkosen ohjauksessa, valtuutti hallituksen valmistelemaan lakiesitystä peruskoulun puitelaista. Peruskoulu toteutettiin neuvostoliittolaisen esikuvansa mukaisesti (Autio, 1995, s.143; Soikkkanen, 1991, s. 440).

Perustuslain vastaisena voidaan pitää myös lukioasetuksen (719/1984) 46 §:n määräystä oppilaaksi ottamisesta: ”Lukion ensimmäiselle vuosiluokalle ottamisen edellytyksenä on, että henkilö on suorittanut peruskoulun tai sitä vastaavan aikaisemman oppimäärän.” Koulupakkoa ajettiin näin myös pohjakouluaatteen voimin. Pyrittiin estämään jatko-opetukseen pääsy niiltä, jotka olivat hankkineet tarvittavat tiedot koulua käymättä. Vaikka virhe on tänä päivänä voimassa olevassa lukiolaissa korjattu, asenteiden muutos, kun on totuttu käyttämään "teräviä kyynärpäitä" (Autio, 1995), kotiopetukselle suotuisammaksi tapahtuu hitaasti.

Oppivelvollisuuden sisältöä ei ymmärretä eikä vaivauduta tutustumaan lainsäädäntöön kuin pintapuolisesti. Kun sanotaan, että kotiopetuksen asemaa ei ole tarkoitus muuttaa, pitää tietää, mikä sen asema on ja miten siihen on historiallisesti päädytty. Kotiopetuksen puolustaminen on määrätietoista työtä, asettumista alttiiksi Snellmanin esimerkin mukaisesti. Snellman oivalsi, että perustavat arvot ovat sanomattakin perustuslain turvaamia. On uskallettava puolustaa vanhempien osoittamaa rakkautta lapsiaan kohtaan.

 

 

Kysymys: Kuinka yleistä kotiopetus on Suomessa?

Vastaus: Asiaa on lähes mahdotonta selvittää. Todettuaan muun muassa, että maksuttoman oppimateriaalin puute voi aiheuttaa taloudellisia ongelmia kotiopetusperheille, lapsiasiavaltuutettu esitti vuonna 2011 Yk:n lapsen oikeuksien komitealle, että Suomen hallitus tekisi selvityksen kotiopetuksesta. Esitys ei ole tunnetusti johtanut näkyviin toimenpiteisiin.

Aikaisemmin tiedot kotiopetuksesta ovat olleet hyvinkin yksityiskohtaisia. Vuosina 1833-1836 Helsingin yliopistoon otetuista uusista ylioppilaista 69.1 % tuli kotiopetuksesta (Komiteamietintö 1966:B1).

Tosiasiassa tilastointi ei ole heikentynyt sitten 1800-luvun alun. Valtioneuvostolla on tieto kotiopetuslapsista myös vuonna 2018. Tiedot tulisi julkistaa.

 

Kysymys: Onko Suomen kotiopettajat kristillinen järjestö?

Vastaus: Kyllä on. Yhdistyksen toiminnan arvopohja ja toiminnan etiikka on kristillinen. Hallituksen jäsenillä tulee olla kristillinen elämänkatsomus. Yhdistyksen toiminta ei ole uskonnollista ja on avointa kaikille jäsenille omasta maailmankatsomuksesta riippumatta. Toiminnan tarkoitus on vaalia Yk:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 26 artiklan 3. kohdan mukaista vanhempien ensisijaista oikeutta valita lastensa opetuksen laatu. Periaate on implementoitu (lakina voimassa) Suomen lainsäädännössä, mutta ei käytännössä toteudu. Oikeusolot eivät vastaa lainsäädäntöä.

 

Kysymys: Miten voin ostaa oppikirjoja ja opettajan materiaaleja?

Vastaus: Yhdistyksen jäsenet voivat tilata materiaaleja yhdistyksen kautta. Tilaus tehdään sähköpostilla tai kirjeitse yhdistykselle Yhteystiedot täällä. 

 

Kysymys: Suomen kotiopettajat on koko toimintansa ajan vaatinut koulukirjoja kotikoululaisille ja ajanut kotiopetuksessa olevien tasvertaista kohtelua sosiaalisten oikeuksien suhteen. Onko kotiopetuslapsilla oikeus myös kouluruokailuun? 

Vastaus: Ei ole. Kouluruokailu on perusopetuslain 31 §:n 2 momentin mukaisesti kouluopetukseen osallistuvan oppivelvollisen oikeus, mutta saman lainpykälän 1 momentin mukaisella ilmaisella oppimateriaalilla on myös suuri symbolinen merkitys. Ilmainen oppimateriaali kuuluu jokaiselle. Suomen kotiopettajien toiminnan voi pelkistää julistukseen "Koulukirjat kotikoululaisille". Laajemmin kyse on lasten tasavertaisesta lain mukaisesta kohtelusta, kotiopetus ei oikeuta syrjintään. Suomen kotiopettajilla on ollut toimivat ja asialliset yhteydet Opetushallitukseen. Tämä ei ole kuitenkaan tuonut näkyvää parannusta kotiopetuslasten kohteluun. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei salli kotiopetuslasten tasavertaista kohtelua. On ilmeistä, että yhdistyksen tavoitteet toteutuvat vain oikeusolojen kehittymisen kautta.

 

 

Kysymys: Pitääkö kotiopetuksessa opiskella valinnaisia aineita?

Vastaus: Ei tarvitse. Valtioneuvoston tuntijakoasetuksen mukaisesti valinnaisena aineena voidaan opettaa perusopetukseen soveltuvia, syventäviä ja soveltavia tässä asetuksessa säädettyjä tavoitteita tukevia aineita tai useasta aineesta muodostettuja ainekokonaisuuksia sen mukaan kuin opetussuunnitelmassa määrätään. Opetushallitus on velvoittavasti määrännyt 22.12.2014, että opetuksen järjestäjä on velvollinen laatimaan valtakunnallisten perusteiden mukaisen opetussuunnitelman.  Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan opetussuunnitelman valtakunnalliset perusteet eivät sovellu kotiopetuksessa noudatettaviksi (OKM 2019:28, s. 45). Kotiopetuksessa tulee noudattaa valtioneuvoston perusopetuksen tuntijakoasetusta.

Perusopetuksen erityisen tutkinnon todistukseen merkitään yhteisten [pl. valinnaiset aineet] oppiaineiden arvosanat.

 

 

Kysymys: Saako kotiopetuksen perusteella tehdä lastensuojeluilmoituksen?

Vastaus: Kotiopetuksen perusteella ei saa tehdä lastensuojeluilmoitusta. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos ei ohjeista tekemään lastensuojeluilmoitusta kotiopetuksen perusteella, toteaa johtaja Tuire Santamäki-Vuori vastineessaan 27.6.2017 Suomen kotiopettajien tiedusteluun.

Katso vastine täällä.  

 

Kysymys: Onko kotiopetus perusoikeus?

Vastaus:  Kotiopetus on Suomessa perusoikeus. Kotiopetus on turvattu perustuslaissa tai tavallisella lainsäädännöllä maissa, joissa on oppivelvollisuus. Oppivelvollisuus on kirjattu Suomen perustuslakiin, eikä sitä voida tavanomaisessa lainsäädäntöjärjestyksessä muuttaa. Lue lisää. Yliopistollinen seminaarikirjoitus avattavissa alla olevassa osoitteessa.

Lue lisää täällä.

 

Kysymys: Pitääkö kotiopetuksen aloittamiseen hakea kunnalta lupaa?

Vastaus: Kotiopetus ei edellytä minkään viranomaisen lupaa. Vanhemmat päättävät oppivelvollisuuden suorittamisen tavasta. Pelkkä ilmoitus kunnalle riittää, vaikkapa seuraavaan tapaan:

Lapsemme etunimi sukunimi (synt. 00.00.0000) suorittaa oppivelvollisuuttaan tästä päivästä lukien kotiopetuksessa.

Päiväys (paikka ja päivämäärä)

Allekirjoitukset

 

Kysymys: Kenelle ilmoitus annetaan?

Vastaus: Ilmoituksen voi antaa koulun rehtorille. Näin koulu saa tiedon kotiopetuksesta. Rehtori toimittaa tarvittaessa ilmoituksen edelleen sille, joka päättää oppimisen edistymisen valvonnasta. Suosittelemme ilmoituksen lähettämistä postitse. Kuntien hallintosäännöissä on mainittu viranomainen, joka päättää kotiopetuksessa olevan oppivelvollisen edistymisen valvonnasta. Ilmoituksen voi toimittaa myös suoraan hänelle.  Hyvä kuitenkin, että koulu tietää kotiopetuksesta.

 

Kysymys: Pitääkö kotiesiopetuksesta ilmoittaa kunnalle?

Vastaus: Kunnalla ei ole kotiesiopetuksen valvontavelvollisuutta. Vanhemmilla ei ole velvollisuutta ilmoittaa lapsensa esiopetuksen suorittamisesta kotona eikä luonnollisesti mitään lupaa tarvitse pyytää.

 

Kysymys: Voiko kunta määrätä, että kotiopetuksessa on noudatettava jotain tiettyä opetussuunnitelmaa.

Vastaus: Kotiopetus ei ole sidottu mihinkään määrättyyn opetussuunnitelmaan. Kotiopetuksessa suunnitelman voi laatia itse.

 

Kysymys: Mistä tiedän, mitä tietoja pitää opetella?

Vastaus: Perusopetuksen tavoitteet on määrätty valtioneuvoston tuntijakoasetuksessa.

 

Kysymys: Voiko kunnan määräämistä valvontatilaisuuksista kieltäytyä sairauden tai muun syyn perusteella?

Vastaus: Oppivelvollisen edistymisen valvonnasta ei ole laissa eikä muissakaan säädöksissä annettu määräyksiä. Kunnalla ei ole toimivaltaa määrätä kokeisiin osallistumisesta. Valvonnan tavoista pitää sopia yhteistyössä neuvotellen. Järjestelyjen pitää olla kaikkia osapuolia tyydyttäviä.